Niina With: Taisit narrata, Stella (2013)

Kustantamo: Myllylahti
Sivumäärä: 200
Pisteet: 2/5
Mistä minulle: arvostelukappale

Taisit narrata, Stella on saanut kiitosta monessakin kirjablogissa ja niinpä minäkin päätin tarttua tähän sivistääkseni itseäni chick litin saralla. Kotimaiseen olikin kiva tutustua, mutta sanottakoon heti tähän alkuun, että tämä ei todellakaan ole minun genreni ja arvosanakin perustuu suurimmaksi osaksi juuri siihen.

Tarina kertoo sinkku-Stellasta, joka toimii Dallatum Oy:n toimitusjohtajan Petri Puumalan (joka on hyvin komea sinkkumies) assarina. Stella tulee laittaneeksi deittipalstalle ilmoituksen ja kohtaa virtuaalisesti salaperäisen Figaron. Naapurissakin asuu ihana Markus, mutta hänen kanssaan pyörii joku hyvännäköinen Sanna...
Stellan hyvä ystävä, Mirka, on tietysti tukena ja turvana, mutta kaikkeen Mirkakaan ei pysty. Esimerkiksi Dubain-reissulla Stella on aika pulassa...

Stella on hauska hahmo, joka huokuu positiivisuutta ja hyväntahtoista kömpelyyttä. Hänen suustaan livahtelee valheitakin – ihan vilpittömästi vain vahingossa. Esimerkiksi Markus saa kuulla Stellan olevan orpo, vaikka tosiasiassa Stellan vanhemmat elelevät oikein hyvinvoivina Espoossa. Se vain jotenkin livahtaa huulilta ja Stella itsekin tuskailee asian kanssa.

With kirjoittaa tarinaa sujuvalla otteella ja hersyvällä huumorilla. Tässä ei turhaan jäädä asioita vatuloimaan, vaan mennään vauhdilla eteenpäin. Kevyt kirja, kevyttä luettevaa – kuuluu ihan asiaan tässä genressä. Harvinaista kyllä, olisi ehkä kaivannut tähän lisää ihan oikeaa ihmissuhdepohdintaa ja ongelmiin syventymistä. Nyt sellaiselle ei jätetty aikaa lainkaan. En vain tiedä, onko vaatimukseni ihan oikeassa lajityyppiosoitteessa.

Kapsahdan näissä kevyissä jutuissa usein uskottavuusongelmiin eikä Taisit narrata, Stella ollut poikkeus. Tässä yksi kohtaus, jossa Stella ja Mirka pääsevät keskustelemaan Mirkan uudesta miesystävästä (s.100):

-On, mutta... voi Stella, mulla on niin kauhean huono omatunto! En minä tätä tarkoittanut, mutta Sami on aivan mahtava ja Julia on tärkeintä sen elämässä ja se on ihana lapsi ja..., Mirka selosti junan nopeudella saatuaan suunsa vihdoin auki.Stella kävi salamannopeasti vaihtoehtoja läpi. Oliko Mirka rikkonut Julian vanhempien parisuhteen? Oliko Samin menneisyydessä sittenkin jotain hämärää?-Mä tiedän että me sovittiin ja vannottiin, mutta voi Stella, tämä vaan tuntuu niin oikealta! Voitko sä antaa anteeksi? Mirka aneli kyynelehtien.Nyt Stella oli entistä hämmentyneempi. Oliko Sami hänen joku exänsä, josta Mirka ei saisi mielestään olla kiinnostunut vai mistä ihmeestä oli kyse. Vielä kuukausi sitten tämä oli aina iloinen sinkku ja nyt hysteerinen äitipuoli.-Nyt Mirka istut alas ja kerrot, mistä tässä on kyse, Stella komensi ja istui itse pöydän toiselle puolelle. -Kyllä sä mulle voit kertoa mitä vain, tiedäthän sä sen. Vaikka Sami ois ollut vankilassa, niin eihän se tarkoita, että se on kauttaaltaan paha. Ihmiset muuttuu, Mirka!Mirkan kyyneliä pyyhkivä käsi jäi puolitiehen hänen kuunnellessaan Stellaa. -Missä ihmeen vankilassa? Miten sinä sen voit tietää, kun ei se ole kertonut edes minulle tuollaista?-Ei kun minä luulin, että se on tässä ongelmana.-Samiko? No ei, vaan se meidän vala!
Välttyäkseni pidemmältä lainaamiselta, kerron, että kyseessä on siis Stellan ja Mirkan 15-vuotiaana vannottu verivala, jonka mukaan alle kolmekymppisinä ei sitouduta miehiin eikä ainakaan lapsiin. Mirka itkee vuolaasti, sillä hän pelkää nyt menettävänsä Stellan ystävyyden valan rikkomisen vuoksi.
Hei oikeasti?! En vaan jotenkin voi niellä sitä, että lähes kolmekymppinen fiksu nainen ihan tosissaan kuvittelee tällaisen valan pitävän.
Samoin Dubain tapahtumat vähän nakersivat... Enkä voi millään uskoa, ettei Stellan päähän kertaakaan pälkähtänyt se ilmiselvin vaihtoehto Sannan ja Markuksen suhteesta.

Taisit narrata, Stella ei ole ryppyotsaisen tosikon kirja. Sen huumori ja Stellan itseironia pelastaa siitä paljon. Tyyli säilyy tasaisena alusta loppuun ja teos kantaa itsensä kunniakkaasti loppuun asti. Kirja sopii niille, jotka kaipaavat kevyttä hyväntuulen kirjaa ja jotka eivät takerru pikkuyksityiskohtiin niin vakavasti. Minulle kirja oli vähän väärä.

Taisit narrata, Stella on luettu ainakin näissä blogeissa:
Kirsin kirjanurkka
Lukutoukan kulttuuriblogi
Kirjasfääri
Sallan lukupäiväkirja
Lumiomena
Iltaluvut
Käännä jo sivua
Kuuttaren lukupäiväkirja
Mari A.:n kirjablogi
Kirjat kertovat

Kommentit

  1. Juu, ei ryppyotsille :D Kannattaa lukea myös peilaten Bridget Jonesiin ja sitä kautta Jane Austeniin, vaikkakin tietysti ihan kepeästi vain. Sopiva välipala pään tuuletukseen raskaamman viihteen lomassa, vai mitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on varmasti sopiva välipala juuri tuollaiseen väliin. Minulle oli liiankin kevyt :D

      Poista
  2. Aijai, nyt pääsee koelukijana toiminut siskoni kuittailemaan; tuo verivala-episodi on juuri se, mitä hän kritisoi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts :D Vaikka onhan se tietysti niinkin, että totuus on tarua ihmeellisempää ;) Ehkä se perustuu kirjailijan omakohtaiseen kokemukseen? ;) :D

      Poista
    2. Hmmm...tämä ei, mutta jotkut muut jutut ehkäpä ;)

      Poista

Lähetä kommentti