Sivumäärä: 206
Pisteet: 2½ /5
Mistä minulle: arvostelukappale
Jenni Linturi kirjailijanimenä jäi lähtemättömästi mieleen vuonna 2011 esikoisteoksellaan Isänmaan tähden. Linturin tyyli oli persoonallinen ja tietysti aihevalintakin oli kiinnostava nuorelta naiselta.
Toisessa romaanissaan Linturi jatkaa kotimaisen historian linjoilla. Malmi, 1917 kertoo uudehkosta pitäjästä, joka on syntynyt Helsingin kupeeseen. Vastakkainasetteluja piisaa; punaiset ja valkoiset, suomenkieliset ja ruotsinkieliset, nuoret ja vanhat. Uskallan sanoa, että teoksen tietyt teemat tuntuivat varsin ajankohtaisilta. En tiedä, onko se vaikuttanut Linturin aihevalintaan. Onko hän nähnyt samoin ja nostanut juuri siksi vuoden 1917 pinnalle?
Tarinan keskiössä on kaksi sisarusta; Lettu ja Ingeborg. Toinen on kaunis, rohkea ja itsekäs – tahtoo näyttelijättäreksi, tähdeksi Suomenmaan taivaalle. Toinen on vaatimattomampi, arempi, mutta rakkauden vuoksi on valmis tarttumaan vaikka aseeseen. Aatteesta viis. Oiva on komea hämäläispoika, jonka isä on palkattu apulaisnimismieheksi Malmille. Onko uudella sukupolvella mahdollisuus toteuttaa unelmiaan?
Harmikseni Malmi, 1917 oli minulle melkoinen pettymys. Puitteet kiinnostivat erityisen paljon ja olihan minulla luettuna hieno Isänmaan tähden. Toinen teos on kirjailijalle varmasti aina haastavampi paikka. Tässäkin romaanissa oli selvästi yritystä, mutta se ei kantanut.
Lettu parahti. Ingeborg nousi seisomaan, hän oli liian nuori tajutakseen kuolemaa. Salamavalot kävivät, ruotsalaisia, englantilaisia kuvia. Ingeborg käveli kuvaajien ohitse. Hän käveli pihan poikki, Osuuskaupan ohitse. Kilometripylväs, Malminkaari. Aurinko pilkehti pilvien lomasta. Kengät työnsivät varpaita eteenpäin. Tuuli tarttui tukkaan. Myssy oli jäänyt kunnantalolle. Ingeborg ei välittänyt siitä. Edellisen kesän pihjalanmarjat, tehtaan piippujen harmaus. Ingeborg asettui selälleen hehkuvalle lumihangelle. Muutama pilvi, varisparvi, kullankeltainen lumihiutale. Taivas oli niin kirkas ja korkea, että se huimasi.
(s. 192)
Isoin muutos oli mielestäni kielessä ja kerronnassa. Malmi, 1917 oli paikoin hyvin sekava. Putosin välillä kärryiltä, että kuka oli kuka ja kenelle sukua. Jäi sellainen turhanaikaisen monimutkaistamisen maku.
Kielentasolla taas Linturi oli käyttänyt rohkeammin erilaisia vertauskuvia; janoiset vaahterat vielä onkin aika selvä, mutta tympeät kädet ei taas oikein avautunut. Tuntui jotenkin tarkoituksenhakuiselta taiteellisuudelta. Eikä kielivirheiltäkään vältytty. Huomasin samat virheet, jotka Lasse Koskela mainitsi Parnassossa mm. varietee-tähtösen, resepti-vihjeen ja tanhu-pokaalin.
Kaiken tämän silasi vielä inhokkikliseeni! Uuuaaah! Ei näin. Tarinassa olisi ollut traagisuutta jo ihan ilman sitäkin. Malmi, 1917 kärsi samanlaisesta traagisuusähkystä kuin Hirvosen Että hän muistaisi saman. Kerrasta-raskaaksi -kortti on jotenkin halpa ratkaisu.
Nämä jäivät harmittamaan erityisen paljon, koska henkilöt olivat taitavasti rakennettuja ja kiinnostavia. Letun ja Ingeborgin vastakkainasettelu tapahtui hienosti salavihkaa ja oli hyvin uskottava sisarusten välinen kilpailutilanne. Karu tilanne vaatii karuja toimia. Kuinka sakeaa se sukulaisveri onkaan?
Ingeborgin teatterimaailman haasteista olisi lukenut ahmien lisääkin. Minkä hinnan näyttelijättäreksi aikova nainen joutuikaan tuolloin toiveestaan maksamaan. Punatut huulet ja kiharretut hiukset riittivät jo kyseenalaistamaan kunniallisen naisen maineen.
Kiinnostavasti Linturi esitti myös hämäläisveljesten keskinäiset ristiriidat – ja aseman ruotsinkielisiin tyttöihin nähden. Oivan lisäksi Antero ja Into olisivat ansainneet vielä enemmän tilaa.
Ylipäätään Malmi, 1917 olisi ansainnut syvemmän tarinan, väljemmät kehykset. En tarkoita, että historiallisten romaanien pitäisi aina olla tiiliskiviä. Mutta tässä oli niin paljon asiaa ja tarinaa, että se tuntui tukahtuvan lupaaviin alkuliekkeihinsä. Lopun äkkinäinen ja suhteeton roihahdus jätti kylmäksi.
Malmi, 1917 ovat lukeneet myös ainakin:
Sinisen linnan kirjasto
Ajatuksia kirjamaasta
Täällä toisen tähden alla
Tuo kuva on hiukan säälittävä yritykseni petrata näitä kirjakansikuvauksiani. Huulipuna liittyykin vähän asiaan.
Kommentit
Lähetä kommentti