Johanna Sinisalo: Auringon ydin (2013)

Kustantamo: Teos
Sivumäärä: 340
Pisteet: 5/5
Mistä minulle: arvostelukappale

Sain fiksit. Sävärit. Tein todellisen tripin. Onneksi kirjallisuus on laillista huumetta – ainakin toistaiseksi!

Johanna Sinisalon edellinen teos, Enkelten verta, ei oikein ollut minun makuuni. Olin tämän suhteen toiveikkaampi, mutta en pitänyt kiirettä. Pari päivää sitten minulle tuli jokin epämääräinen kutka siitä, että tämä tarttis lukea nyt. Ihan varmuuden vuoksi. Huomenna näetsen julkistetaan Blogistanian kirjakilpailun ehdokkaat ja... Ja minä ahmaisin tämän. En ihan yhdeltä istumalta (pieni karvainen perheenjäsen pitää siitä huolen ja Siilokin piti lukaista), mutta melkein.

Eletään Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa 2010-luvulla. Ihmiset ovat jaettu neljään rotutyyppiin: maskot (ikään kuin normaalit miehet), eloiset (maskoja varten jalostettu naisrotu, yksinkertainen blondi -tyyppiä), miinusmiehet (homot, ala-arvoista sakkia) ja morlokit (älykkäät ja fiksut naiset, uhkatyyppi, jotka on pidettävä kurissa mm. steriloinnein).

Tässä tasavallassa kaikki on hyvin, sillä kansalaisten hyvinvointiin on panostettu kuin Pohjois-Koreassa ikään. Kaikki terveydelle haitallinen on kielletty tai hyvin hyvin rajoitettu. Mm. alkoholi, tupakkatuotteet ja kofeiinituotteet ovat kiellettyjä. Ja chili. Chili erittää kapsaisiinia, joka aiheuttaa sen polttavan tunteen. Kun tulisuutta on tarpeeksi, se on jopa hiukan kivuliasta. Ja siitä voi siis saada omat fiksinsä ja jäädä koukkuun. Tokihan siis tällainen pitää kieltää. Joskin on eräs muukin syy...
Tästä Suomesta ei noin vain myöskään lähdetä pois. Kansalaisia pitää suojella muiden hedoinistivaltioiden epäterveiltä houkutuksilta (mm. Viron mikroaaltouuneilta!).

Manna ja Vanna ovat sisarukset. Manna on pesunkestävä eloi, jonka tärkeimpänä tehtävänä on päästä naimisiin ja olla aviomiehelleen kuuliainen, uskollinen ja palvelualtis kuten kunnon eloivaimon kuuluukin. Vannalla on salaisuus. Hän on morlokki eloisen valepuvussa ja hän on vähän muutakin. Mannan ja Vannan (ilmeisesti kaikki eloiset ovat jotakin "annoja" ja esimerkiksi R-kirjain on varattu vain maskoille) lapsuudenkodissa Neulapäässä kumpikin saa ohjausta Aulikki-mummolta. Mutta pakka menee sekaisin, kun paikalle saapuu rengiksi pestattu Jare.

Auringon ydin on huikea teos! Se näyttää meille toisenlaisen Suomen. Pelottavan todentuntuisen ja mahdollisen Suomen – ja tekisipä mieleni häijysti sanoa, että Sosiaali- ja terveysministeriön ja THL:n märän unen. Kieltoja ja rajoituksia piisaa, mutta sinnikkäästi ne perustellaan tietysti kansalaisten hyvinvoinnilla. Tietynlainen rotujalostus on Sinisalon luomassa todellisuudessa aloitettu jo 1800-luvulla ja tässä Sinisalo käyttää tehokkaasti perusteluna todellista tieteellistä koetta tuloksineen.

Auringon ydin muistuttaa hiukan Finlandia-voittajaa Ennen päivänlaskua ei voi. Mukana on siis pseudotieteellisiä juttuja, keksittyjä vanhoja satuja ja sopivasti muokattuja todellisia juttuja, jotka tukevat tätä tarinaa. Ja myös tämä sijoittuu Tampereelle.
"Tiedepalojen" lisäksi tarinaa kertoo Vanna ja Jare.

Teos maistuu chililtä, mutta lajiketta en osaa sanoa varmasti, kun en ole asiantuntija sillä saralla. Se potkaisee ensin aika terävästi. Sitten maku laimenee, jotta sitä voi ikään kuin tunnustella paremmin. Kiihtyvässä tahdissa se kuitenkin voimistuu kohti varsinaisia säväreitä ja loppua kohden ollaan euforisessa sekavuustilassa.

Sinisalo jättää kertomatta joitakin asioita, mutta jotenkin... Se tuntuu kuuluvan asiaan. En edes minä, joka olen usein vaatimassa selitystä kaikenlaisille pikku yksityiskohdillekin, kaipaa selityksiä nyt. Jotkut asiat vain pitää jättää selvittämättä. Ja ne mitkä mielessäni kaipasivat selvittämistä, saivat selityksensä ennemmin tai myöhemmin.

Pidin valtavan paljon Sinisalon tavasta kuvata Vannan ja Mannan suhdetta. Vannan tavasta aistia muiden tunnetiloja. Ja Vannan kuvauksista fikseistä, joita hän tarvitsee ennen kuin musta vesi nousee Kellariin (tästä tuli Stephen King -sävärit). Siinä oli jotakin hurjan uskottavaa, tuntuvaa ja huomasin oman hengitysrytminikin kiivastuvan.

En kerta kaikkiaan voi moittia Auringon ydintä mistään. En mistään. Olen hyvin, hyvin vaikuttunut! Ota tästä trippi. Laillinen sellainen.

Trippimatkalla on oltu myös seuraavissa kirjablogeissa:
Lukutoukan kulttuuriblogi 
Kulttuuri kukoistaa
Kannesta kanteen, sivuista sivuille
Kirjasfääri
Villasukka kirjahyllyssä
Eleonooran luetut
Booking it some more
Kirjakaapin kummitus