Suomennos: Marja Helanen
Kustantamo: Bazar
Sivumäärä: 317 (e-kirja)
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: Elisa Kirja*
Kun tarina viittaa jollakin tapaa satuun, herää minunkin kiinnostukseni. 1920-luvun Alaskakin kuulosti oikein mukavalta miljööltä tällaiselle tarinalle. Mutta ei tämä ihan kolahtanut, mutta ei toisaalta flopannutkaan.
Jack ja Mabel ovat uudisraivaajapariskunta Alaskan armottomissa oloissa. Suunnitelmissa oli ryhtyä maanviljelijöiksi lukuisan lapsikatraan avulla, mutta elämä ei aina kulje omien suunnitelmien mukaan. Pariskunta jää lapsettomaksi yhden karun kokemuksen jälkeen. Tarinan alussa Mabel onkin jo itsemurhan partaalla.
Eräänä iltana ensilumen sataessa tunnelma on kuitenkin suorastaan maaginen. Jack ja Mabel innostuvat lumisateesta kuin pikkulapset ja keksivät väsätä lumiukon, jonkaa Jack veistää pienen tytön näköiseksi. Aamulla lumityttö on rikki, hanskat ja pipo maassa. Mutta metsikössä vilahtaa jokin...
Lumilapsi on kovin kaunis tarina. Se mukailee vanhaa venäläistä kansansatua ja sen useita eri versioita (kirjan lopussa on tarkemmat viitteet). Ja erityiskiitos on annettava siitä, että tässä ei ollut inhokkiklisettäni, vaikka siltä meinasi jo uhkaavasti vaikuttaa. Tarinan päätös oli surullisen haikea, jos mukaan ei lasketa turhaa epilogia.
Spekulatiivisilla elementeillä leikittely oli onnistunutta ja tunnelma mukavan satumainen.
Tunnelmaa tosiaan latisti vain hienoinen venyttäminen ja vatulointi. Jackin ja Mabelin ajatukset olivat ihan kiinnostavia sinänsä ja antoivat tarinaan aina kaksi eri näkökulmaa. Mutta rajansa silläkin. Etenkin puolivälin paikkeilla oli melkoista tyhjäkäyntiä. Mielestäni tarina olisi ollut tunnelataukseltaan tehokkaampi tiiviimpänä pakettina.
Kirjoittaja kuvaa Alaskan oloja uskottavasti, ehkä hiukan kaunistelevasti. Kannustavat naapurit, huikeat maisemat, lumitunnelmointi ja Jackin ja Mabelin välinen rakkaus kuorruttavat tarinaa hienoisen liian makeaksi makuuni. Toisaalta (inho)realistinen tyyli ei satumaiseen tarinaan juuri sovikaan, joten vika on enemmän minun maussani tällä kertaa. Tämän ei ole mielestäni tarkoitus olla sellaista historiallista fiktiota, jossa uskottavuus näyttelee suurinta tekijää. Oli toisaalta ihan opettavaistakin siinä mielessä lukea tällaista.
Lumilapsen kieli on ihan ok. Aika tavallista, ei koukeroita. Olisin ehkä kaivannut jotain eroa puheenparsissa, kun ihmisillä tuntui olevan erilaisia taustoja (esim. Mabel ja Jack verrattuna naapureihinsa). Mutta en tiedä onko sitä ollut alkuperäistekstissäkään. Pari hassua ilmausta jäi mieleeni: mökkiteltta (Mikä se on? Tiedän kyllä kupoliteltan ym., mutta mökkiteltasta en ole kuullut) ja vallaton leuka (vähän niin kuin Ridge Forresterilla?).
Lumilapsi siis kuuluu sarjaan "ihan okei". Ei aiheuttanut sen kummempia hihkaisuja tai huokaisuja.
Kannattaa käydä kuitenkin katsomassa muita bloggauksia:
Olipa kerran kirjablogi
Kulttuuri kukoistaa
P.S. Rakastan kirjoja
Taikakirjaimet
Lumiomena
Kirjasähkökäyrä
Järjellä ja tunteella
La petite lectrice
Lukuisa
*e-kirja osana yhteistyötä Elisa Kirjan ja sahkoinenkirja.fi-sivun kanssa
Tämä oli kyllä kirja minun makuuni :)
VastaaPoistaEi huono valinta! :)
Poista