J. K. Miettinen: Häiriötekijä (2010)

Kustantamo: Turbator
Sivumäärä: 236
Pisteet: 3½ /5
Mistä minulle: kirjasto

Novellikokoelmaa pukkaa taas. J. K. Miettinen on pseudonyymi ja takakannessa sanotaankin, että tätä salanimen takana olevaa oikeaa nimeä varjellaan vahvasti. Ehkä totta, sillä minäkään en tiedä kuka nimen taakse kätkeytyy (mutta jotain ärsyttävän tuttua tässä kirjoitustyylissä on!).

Noeisevväliä. Novellithan ovat oikein hyviä ja vain sillä on merkitystä. Häiriötekijä sisältää 15 spefinovellia, jotka ovat aiemmin julkaistu spefilehdissä 2000-luvun aikana.

Miettisen novellit kattavat koko spekulatiivisen fiktion genren; kauhun, scifin, fantasian ja uuskumman. Novelleissa on jotakin viiltävän karua, lohdutonta. Nämä eivät ole iloisia, hyvänmielen tarinoita, vaikka huumoriakaan ei ole täysin unohdettu.

Novellit ovat napakoita, tiiviitä ja varsin toiminnantäyteisiä. Lähimmäksi tunnelmointia pääsee Tuhatvuotias puu, jossa puun kautta seurataan aikakausien vaihtumista. Novelli olikin hyvä hengähdystauko kokoelman puolivälissä. Kaunis ja surumielinen tarina.

Useimmissa novelleissa käsitellään jotakin meille tuttua asiaa uudella tavalla. Novellissa Raskautettu mies tulee raskaaksi ja pohditaan, onko miehillä viimein mahdollisuus murtaa naisten ylivalta? Khii\yksin\Taivaanalla kertoo vauvan hankkimisesta; novellin maailmassa vauvoilla on vain hieman erilainen tarkoitus kuin tässä maailmassa. Lapsellinen, onnellinen kertoo siitä, ettei raskaaksitulo olekaan niin helppoa, mutta kertoja kehoittaa miettimään asiaa – vaikka istuukin tutkintavankeudessa.

Upea novelli oli myös Torni, jossa orjat ovat vuosisatoja rakentaneet synkkää tornia kohti korkeuksia. Torni on ihan pian valmis, mutta orjien keskuudessa kytee myös kapina. Syötävän hyvä oli hyvinkin todellisen oloinen tarina miehestä, jolla on lihavuusfetissi. Aallot itkevät hiljaa oli hieman karmiva tarina erään miehistön kohtalosta ja novellin lopputwisti oli erityisen onnistunut.

Kaikki novellit eivät ihan kolahtaneet, mutta kyllä on selvää, että kyseessä on tasokas novellisti.Ylimääräisiä vatulointeja ei ole, näkökulmat ovat virkistäviä ja tarinat mukavan ennalta-arvaamattomia.
Puolikkaan pisteen olen joutunut rokottamaan lukuisista kirjoitusvirheistä. Monien sanojen perässä oli jostakin syystä iso Ö. Jokin toistuva lyöntivirhe? Ohjelmointivirhe taittovaiheessa? En tiedä, mutta raivostuttavan huolimatonta.

Joka tapauksessa tästä kannattaa napata kiinni, mikäli hyvät spefinovellit innostavat!