Suomennos: Jaana Kapari-Jatta
Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 335
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: oma ostos
Huom! Huom! Heti alkuun tärkeä varoitus. Olen lukenut koko sarjan kertaalleen aiemmin ennen bloggaamistani. Pidän myös Harry Potter -sarjaa jo sen sortin klassikkona, että oletan monenkin jo tietävän kuinka sarjassa käy kenellekin. Näin ollen nyt Pottereita käsittelevät postaukseni sisältävät juonipaljastuksia koko sarjan osalta riippumatta siitä mistä osasta bloggaus on. Joten jos haluat välttyä juonipaljastuksilta, niin mars kirjakauppaan tai kirjastoon!
Olen jo pitkään haikaillut sopivaa rakosta lukea koko sarja uusiksi. Olen blogannut Kuoleman varjeluksista, mutta en näemmä siinä kertonutkaan, miten minusta tuli Potter-fani. Nyt taitaa olla sopiva väli turista siitä.
Hurahdin Harry Potteriin hiukan jälkijunassa, vasta silloin kun ensimmäinen elokuva tuli valkokankaalle vuonna 2001. Ystäväni oli jo fani ja oli menossa katsomaan elokuvaa. Hän houkutteli minuakin mukaansa, sillä tiesi minut fantasiakirjallisuuden ystäväksi. Minä kumminkin jurnutin kaikella varhaisaikuisuuden ennakkoluulollani... En taatusti aikoisi katsoa mitään kakaraa heiluttelemassa taikasauvaa! Onko jengi nyt ihan tosissaan? Suippohatut, taikasauvat ja hassuhauskat (yyöööökkk!) taikasanat! Antakaa mun kaikki kestää.
Ystävä sitten lupasi, että hän korvaa minulle elokuvalipun hinnan, mikäli en todellakaan pitäisi elokuvasta. Elokuvan päätyttyä olin lähestulkoon hysteerisessä tilassa. Miksei kukaan ollut aiemmin kertonut, että tämä oli OIKEASTI hyvä juttu?! Halusin siihen mennessä ilmestyneet kirjat välittömästi. Aluksi lainasin ne ystävältä, sitten ostin omat kappaleeni. Olin mennyttä naista. Viis maineesta, mutta tämä sarja kolahti!
Koomisinta (mutta ei kuulemma kovinkaan ainutlaatuista) on se, etten missään vaiheessa oikein pitänyt Harrysta, tarinan päähenkilöstä (sama muuten pätee lapsuussuosikkiini Belgarionin taruun, Garion ei kolahtanut minuun henkilönä). Ronald Weasley on minulle ollut hahmoista rakkain eikä tilanne näemmä ole muuttunut näin uusintalukukerrallakaan.
Harry Potter ja viisasten kivi on hieno avausosa. Se oli suoraviivaisempi kuin muistinkaan. Rowling ei tuhlaa aikaa sivukaupalla maailman rakentamiseen, vaan kaikki tieto tulee Harrylle vauhdikkaidenkin tapahtumien lomassa. Se on erittäin hyvä ratkaisu, koska silloin aloitusosaa ei niin puurouteta informaatiotulvalla.
Olin yllättynyt siitä, kuinka mustavalkoisina tietyt henkilöt esitellään. Esim. Dursleyn perheessä ei tunnu olevan kerrassaan mitään hyvää. Luihuisten tupa samoin on pelkkä pahisten paikka ja vaikuttaa lähinnä vanhan ajan tarkkailuluokalta.
Asiahan selittyy pitkälti sillä, että tarinan näkökulma on hyvin vahvasti Harryn ja se mustavalkoisuus sopii Harryn ikään. Viisasten kivihän on myös enemmän lastenkirjamainen vaikkapa Kuoleman varjeluksiin verrattuna ja siinäkin mielessä tiukempi jako hyviksiin ja pahiksiin toimii ja on odotettavissa. Mutta pääsi se silti yllättämään – ja ehkä hitusen ärsyttämäänkin. Toisella lukukerralla oli aikaa (ja jonkinlaista kypsyyttäkin?) pohtia tarinaa näinkin.
Ihailin sitä, kuinka suoraviivaisen jouhevasti Rowling tarinaa kuljettaa. Ei näy kompurointia, ei haparointia. Hän oikoo, yksinkertaistaa ja jättää selittelemättä turhia. Pottereissa ei väännetä rautalankaa, mutta ei siitä mitään älykkyystestiäkään tehdä.
Henkilöt ovat omia ihania persooniaan – paitsi Harry, joka on minusta edelleenkin aika hajuton ja mauton. Hermione oli ärsyttävämpi kuin muistinkaan ja Ron mahtava hömppä. Draco oli häijy ja Dumbledore oli sekopäisempi kuin muistikuvani antoivatkaan ymmärtää. Muistinvirkistykseksi teillekin laitan tähän Dumbledoren lukukaudenavajaispuheen (s. 137):
"Tervetuloa!" hän sanoi. "Tervetuloa aloittamaan uusi lukuvuosi Tylypahkassa. Ennen kuin rupeamme juhlimaan tahtoisin kuitenkin sanoa muutaman sanan. Ja ne ovat: Taukki! Vollotus! Kummallisuus! Nipitys!
Kiitos!"
Hän istuutui. Kaikki taputtivat ja hurrasivat. Harry ei tiennyt nauraako vai ei.
Näihin tunnelmiin lienee hyvä päättää tämäkin bloggaus, ennen kuin tämä leviää ihan mahdottomiin mittoihin. Jatkan hiljalleen Pottereiden uusintalukukierrostani jännityksestä hykerrellen...
Kommentit
Lähetä kommentti