Kotikatsomo: Raja (osa 1/3)

Pohjustukseksi tälle kerrottakoon alkuun, että olen huono tv-ihminen. Katson telkkaria todella vähän ja minulla on melkoisia aukkoja niin elokuva- kuin tv-sarjasivistyksessäni. Lähinnä olen katsellut Tähtiporttia, True Bloodia (en enää, kyllästyin), Game of Thronesia (kyllästymisen oireet vahvat, vähän sätkin vielä) ja satunnaisesti Top Gearia. Frendit on vanha suosikkini.
Joskus 90-luvun lopulla katsoin Kotikatua ja puolisoni innoittamana Aki Kaurismäen elokuvat ovat kolahtaneet.

Ei siis ihme, että minulta on tyystin mennyt ohi se, että Riikka Pulkkisen romaani Raja on filmatisoitu. Havahduin siihen vasta, kun YLE:ltä otettiin yhteyttä ja kysyttiin, haluanko blogata aiheesta. Olivat löytäneet tuon arvioni Rajasta eikä se näemmä pelästyttänyt. Minähän en nimittäin Rajaan oikein ihastunut...
Mietin kuitenkin, että kyseessä on romaani, joka saattaisi onnistua paremmin tv-sarjana. Jos ne paperinmakuiset henkilöt olisivatkin lihaa ja verta. Itse tarinahan oli sinänsä ihan okei. Mitä nyt jupisin niistä tietyistä kliseemäisyyksistä... Jospa ne jäisivät pois? Kun romaanista tehdään tv-sarja (tai elokuva), niin ainahan jotakin juttuja pitää tiivistää.
Niinpä lupasin katsoa ainakin nyt ensimmäisen jakson. Tässä yhteydessä lienee hyvä myös mainita, että YLE ei maksa tästä mitään. Bloggaan, koska olin utelias ja koska en ollut aiemmin tällaista tehnyt.

Tämä bloggaus jää kuitenkin ensimmäiseksi ja viimeiseksi tästä. Ei vakuuttanut Raja telkkarissakaan. Pidän itseäni keskimääräistä hankalampana yleisönä tämän suhteen, joten en lähtisi ensimmäisenä syyttelemään kirjailijaa, näyttelijöitä tai tuotantotiimiä. Raja vain ei ole minun juttuni. Minkäs teet?

Julian Kanerva (Antti Luusuanniemi) ja Mari (Linda Tuomenvirta).

Tv-sarjana (näin yhden jakson perusteella) Raja oli kovin hidas, maalaileva ja hiljainen. Olin nukahtaa. Eihän Raja tietysti romaaninakaan ole mikään toimintapainotteinen jännäri, mutta ei se nyt noin jäyhäkään ollut. Romaania seurattiin varsin uskollisesti – tai ainakin minun muistikuvieni mukaan. En ehtinyt lukea kirjaa uudestaan ennen sarjan katsomista. Pienoinen pettymys oli se, että kirjaa seurattiin liiankin uskollisesti (en ole ikinä kuvitellut sanovani tätä) – Marin hahmoon kirjoitetut teinikliseet olivat vahvasti mukana. Vaaleanpunainen linkkuveitsi viiltelyä varten sai minut muljauttelemaan silmiäni.

Dialogi oli yhtä tuskastuttavaa kuin kirjassakin. Lyhytsanaisuus ja hidas replikointi ylipäätään toi mieleen Kaurismäen (mikä ei siis ole minua karkoittava elementti), ja se taas ei sopinut kontekstiin ollenkaan. Missä on tunne, kun pitää puhua? Puhumattomat kohtaukset kyllä toimivat (etenkin alku oli vaikuttava!), mutta kun suu aukesi, niin dialogi oli ehtaa Pulkkista – hyvässä ja pahassa.
Sarjaa voi kuitenkin hyvin katsoa, vaikka ei olisi Rajaa lukenut. Mukana pysyy kyllä, mutta ehkä henkilöiden sisäiset maailmat aukenevat kirjan kautta paremmin. Esimerkiksi Julian näyttää pyytävän Maria kovin kevyin perustein ja mielin kahville, mutta kirjassa muistaakseni tästä koettiin isompiakin tunnontuskia. Onhan se melkoinen juttu, jos opettaja pyytää lukiolaisoppilastaan kahville.

Muuten näyttelijätyö ilahdutti. Linda Tuomenvirta näyttelee Maria oikein hyvin ja Anja Aropaloa näytellyt Kaija Pakarinen täsmäsi mielikuviini Anjasta aika jetsulleen. Anjan hahmo on luultavasti tv-sarjassakin se onnistunein. Marin opettajaa ei näytellyt Juha Itkonen, vaikka mielikuvissani näin olikin. Sen sijaan roolissa oli Antti Luusuanniemi – ei moitteen sanaa hänestäkään. Johannesta näytteli vallan mahtavasti Jani Karvinen (jonka dialogi toimi ainoana joukosta!).
Kaikki näyttelijät olivat minulle entuudestaan ihan vieraita.

Olen kuitenkin iloinen, että kotimaista kirjallisuutta filmataan. Katson, että tällaiset projektit tukevat kumpaakin taidemuotoa. Odottelen mielenkiinnolla, koska lähdettäisiin filmaamaan spefiä ja historiallisia romaaneja. Kaari Utrion tuotannossa piisaisi materiaalia yllin kyllin. Tästä oli muuten taannoin puhetta Kaarin Facebook-sivullakin. Näkisin mielelläni myös Magdalena Hain Henry ja Gigi -sarjaa ruudulla tai valkokankaalla. Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät cinemaattisuudellaan olisi ihan must ja vähän haasteellinenkin. Onhan noita...

Minä en siis jatka Rajan parissa tässäkään muodossa. Mutta mitäs te tuumitte? Ensimmäinen jakso on nähtävissä vielä Yle Areenassa ja toinen osa tulee ensi sunnuntaina (uusinta maanantaina).

Raja Yle Draaman sivuilla.