Suomennos: Satu Hlinovsky
Kustantamo: Kirjava
Sivumäärä: 691 + liitteet
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: oma ostos
Tulen ja jään laulun lukeminen etenee hitaasti, mutta varmasti. Tämän kanssa meinasi kyllä tulla jo kiirus, kun Lohikäärmetanssi 1 kolkutti jo ovella. Nyt sekin on luettu ja siitä bloggaus myöhemmin kunhan taas ehdin.
Ja muistutus tähän alkuun: sisältää juonipaljastuksia aiemmista osista. Jos et ole niitä lukenut ja haluat pitää jännitystä yllä, niin älä lue tätä postausta.
Edellinen osa, kahtena niteenä ilmestynyt Miekkamyrsky oli varsinaista tappoa. Joffrey ja Catelyn heittivät henkensä, ja monikin kuvio meni taas uusiksi. Niistä lähtökohdista jatketaan Korppien kesteissä. Rautavaltaistuimelle on nostettu noin 7-vuotias Tommen, mutta varsinaista valtaa pitää tietysti Cersei. Jaime palaa Kuninkaansatamaan ja huomaa sisarensa muuttuneen... Vai onko sittenkin Jaime itse muuttunut? Jon Nietos on noussut Muurilla komentajaksi ja lähettää Samin hurjalle matkalle Kastelleille. Brienne etsii epätoivoisesti Sansaa, joka on kadoksissa. Etsinnässä on myös tuo räävitön peikko Tyrion, joka meni ja tappoi oman isänsä – Cersei on luvannut lordin arvon kenelle tahansa joka tuo hänelle Tyrionin pään. Arya on päätynyt Bravoosiin ja Sansa on vaihtanut henkilöllisyyttään – toistaiseksi.
Näissä kuvioissa siis etenee Korppien kestit, joka kärsii hieman paikallaan polkemisesta. Meno on rauhallista (huom! Martinin mittapuulla) ja keskitytään enemmän henkilöhahmojen taustoittamiseen. Esimerkiksi Cersein menneisyydestä paljastuu kaikenlaista, joka osin selittää sen miksi hän on sellainen kun on.
Tästä syystä minä pidän koko Tulen ja jään laulusta. Vaikka kirjoja syytetään (aivan perustellusti) reilulla kädellä annostellusta väkivallasta, tuo kirja kuitenkin väkivallan syyt ja seuraukset esiin. Toistan ehken itseäni, mutta Tulen ja jään laulun maailmassa ja henkilöissä ei mikään ole mustavalkoista. Tv-sarjaa lakkasin seuraamasta jo jokin aika sitten, kun meno alkoi tympiä. Siinäkin on väkivaltaa oikein urakalla, mutta sen syyt ja seuraukset eivät näy niin hyvin kuin kirjassa. Ja se saa sen väkivallan tuntumaan vain tarpeettomalta ja mässäilevältä tehosteelta – joka kyllä puree ihmisiin; väkivaltaa ja seksiä = HBO:n yksi suosituimmista sarjoista.
Palataanpa kirjaan. Cersein ja Jaimen suhde on yksi tarinan kutkuttavimmista, olkoonkin että myös ällöimmistä. Mutta suhde muuttuu sitä mukaa kun sen osapuoletkin muuttuvat rooleissaan. Tätä on hyvin mielenkiintoista seurata, ja tämä oli myös mielenkiintoisinta antia Korppien kesteissä.
Muiden osuudet kärsivät kohtuuttomasta venyttämisestä. Kyllähän niissäkin tietysti hiljalleen tapahtuu ihan oleellisia asioita tarinan etenemisen kannalta, mutta olisi niitä voinut tiivistääkin ihan reilulla kädellä.
Kirjan viimeisessä kolmanneksessa tahti alkaa kiihtyä. Sen huomaa myös lukuisista painovirhepaholaisista. Liekö oikolukijakin eläytynyt tapahtumien tuoksintaan niin paljon, että ei ole malttanut lukea tarkoin silmin? Kirjotusvirheitä on hävyttömän paljon.
Mutta tahti tosiaan kiihtyy ja inhottavan tapansa mukaisesti Martin jättää tarinan melkoiseen paikkaan kesken...
Lohikäärmetanssi ilmestyy suomeksi kahdessa osassa. Ensimmäinen osa ilmestyi maaliskuussa ja sen olen jo lukenut. Kirjavan sivujen mukaan toinen osa oli maaliskuun lopussa viimeistelyvaiheessa, jossa menee kuukausi tai kaksi. Joten sen pitäisi ilmestyä kohta. Harkitsen, että bloggaisin sitten molemmista osista yhtä aikaa, mutta jos ilmestymisaikataulu venyykin... Hmm.. Tuumitaan.
Tulen ja jään laulu:
Valtaistuinpeli
Kuninkaiden koitos
Miekkamyrsky 1 ja 2
Korppien kestit
Lohikäärmetanssi 1Lohikäärmetanssi 2
The Winds of Winter
A Dream of Spring
Kommentit
Lähetä kommentti