Sivumäärä: 275
Pisteet: 2/5
Mistä minulle: oma ostos
Suomalaisille spefilukijoille tarjoillaan varsin niukasti vaihtoehtohistoriaa, varsinkaan kotimaista. Ajan poluilla tulee siis oivalliseen saumaan. Novelliantologia on koostettu vuonna 2010 järjestetyn kirjoituskilpailun novelleista. Lähtökohtana oli Suomen historian tapahtumat.
Ajan poluilla sisältää seuraavat novellit:
Laura Ahlstedt: Kuolleen miehen kengät
Jussa Lehtinen: Soihtu
Jussi Katajala: Jotta taidat suomen kielen
Martti Punkeri: Kyllä kansa tietää
Hanna Myllys: Seitsemän kaipaavaa kirjettä
Juha Karvanen: Tahko
Sirpa Kalliokoski: Toven menestysreseptit
Karla Malm: Railoja
Jaakko Poikonen: Sankariäidin häpeä
Jussi Katajala: Presidentin elokuut
Samuli Antila: Varamies
Petteri Hannila: Maanmies
Markku Rajala: Kun aamuun astuimme myrskyistä yön
Juha Kontturi: Anarkiaa Karjalassa
Sirpa Kalliokoski: Puhtaat valkeat hiihtolegendat
Anne-Mari Halonen: Uusi maailma
Harmikseni en juurikaan lämmennyt tälle kokoelmalle. Tunnustan, että osa novelleista meni miltei harppomalla ohi. Olin vähän pettynyt siihen, että niin moni novelli koski joko sisällissotaa tai Kekkosta. Kai Suomen historiasta olisi saanut muutakin irti? Tietysti kun lähtökohtana on ollut kilpailu, niin tuohan se omat rajoitteensa. Minä vain yksinkertaisesti puuduin samojen aiheiden toistuvuuteen.
Pidän historiaosaamistani kohtuullisena, mutta tunnustettava on, etten taatusti noista Kekkos-kuvioista varsinkaan hoksannut varmaankaan kaikkia vaihtoehtoisuuksia. Sekin jäi nyppimään. Tulipahan opittua, että vaihtoehtohistorian lukeminen vaatii myös sivistystä, joskus suoranaista perehtyneisyyttä. Tämä on tietysti enemmän lukijan vika.
Mutta olihan tässä poikkeuksia. Esimerkiksi Sirpa Kalliokosken 'Puhtaat valkeat hiihtolegendat' tarjoilee toisenlaisen näkökulman vuosien takaiseen Lahden MM-kisoihin ja saman kirjoittajan toinen novelli vie Tove Janssonin ihan toisenlaisille urille. Nämä novellit virkistivät kokoelmaa jo poikkeuksellisilla aihevalinnoillaan ja sujuvuudellaan. Vaihtoehtohistorian ei tarvitse aina olla politiikkaa. Tämän muistaa myös Juha Karvanen novellillaan 'Tahko'.
Suosikikseini nousi erityisesti kaksi novellia. Laura Ahlstedin 'Kuolleen miehen kengät' oli erittäin vakuuttava ja ei-niin-maailmankulkua-mullistava tarina, jota höystettiin magialla ja pikku ripauksella kauhua. Novellissa oli mahtava lopputwisti, joka veti niskakarvat mukavasti pystyyn.
Toinen oli Anne-Mari Halosen 'Uusi maailma', joka toi hyvin vahvasti mieleen Cormac McCarthyn Tien. Hyvin eleetön, niukasti mitään taustoja antava novelli oli karu tarina.
Ajan poluilla oli siis periaatteessa hyvä lukukokemus, opettavainenkin. Mutta aihepiiri jäi minun makuuni turhan suppeaksi, enkä viihtynyt vaikka tiedän kirjoittajien olevan taitavia. Silti vaihtoehtohistoriaa jäisi kaipaamaan lisääkin – mutta Kekkoskiintiöni ja 1917-1918 vuosikiintiöni ovat nyt täynnä. Tattis vaan.
Kommentit
Lähetä kommentti