Helena Waris: Vuori (2014)

Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 316
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: arvostelukappale

Helena Wariksen Vuori oli minulle yksi tämän vuoden kohokohtia ja odotetuin kirjauutuus. Silti se sai hiukan odottaa vuoroaan, sillä halusin antaa sille kaiken sen huomion, minkä se ansaitseekin. Tunnustan hiukan pelänneeni pettymystä (näin voi joskus käydä, kun oikein kovasti odottaa jotakin), mutta ei tarvinnut.

Vuori kertoo vuorelle matkaavan Lifin tarinan. Tästä on hiukan vaikea sanoa muuta, koska en halua paljastaa juonta enempää. Voin vain tarjota muutamia avainsanoja (skandinaavinen mytologia, pitkätukkarokkari, selviytyminen, romantiikka, aikuisten satu) ja varovaista lokerointia. Määrittelisin tämän lähinnä uuskummaksi. Joskaan tämä ei ole tyyliltään niin kokeellinen, kun toisinaan uuskumman oletetaan olevan.

Idea on tyystin erilainen kuin Pohjankontu-trilogiassa, vaikka tietynlainen myyttisyyden ilmapiiri on Vuoressakin vahvasti läsnä. Tarina aukeaa lankakerän lailla ja tuo varmasti iloa taas uusilla ja uusilla lukukerroilla, kun osaa kiinnittää huomiota eri asioihin.

Lifin hahmo on taiten rakennettu. Hän on tarinan kertojana, mutta paljastaa itsestään mitään sangen niukasti. Jos haluaa oppitunnin siitä, mitä kuuluisa "näytä, älä selitä" -ohje tarkoittaa etenkin minä-kertojan kanssa, on Vuori aivan erinomainen opas siihen.

Vuori on ihastuttava ja omalla tavallaan haastava aikuisten satu. Tarina alkaa mystisistä lähtökohdista, mutta päättyy vielä mystisimpiin! Erityisen paljon nautin tarinan lopusta. Waris ei jysäytä loppuun kaikkea ruutiaan, mutta silti loppu pääsee yllättämään ja vetää mielen haikeaksi, ja samalla jotenkin puhdistautuneeksi. Vuori loppuu täsmälleen oikeaan kohtaan. Tätä ei ole suunniteltu sarjaksi, vaan omaksi, itsenäiseksi teoksekseen. Hyvä niin.

Yksi piste jää uupumaan siksi, että olisin kaivannut aavistuksen enemmän tiettyjen henkilöiden ja myyttien taustoittamista. Vuori olisi voinut olla aivan aavistuksen laajempi romaani, sillä se olisi varmasti sen kantanut. Jos skandinaavinen tarusto ei ole hallussa, voi tämä jäädä hieman etäiseksi. Tämä on tietysti hyvin vahvasti makuasia. Minä nyt vain satun olemaan tiedonhaluista sorttia tässäkin asiassa.

Tuntuu, etten osaa sanoa tästä niin paljon kuin haluaisin. Osin siksi, että haluan säästää yllätystä hieman teillekin, jotka päätätte lukea tämän. Osin ehkä siksi, että olen vieläkin (lukemisesta on jo yli viikko) tämän pauloissa, enkä osaa (vai halua?) etääntyä tästä tarpeeksi hyvää bloggausta varten.

Myös Ahmun vinttikamarissa ja Ja kaikkea muuta -blogissa on viihdytty erinomaisesti Vuoren parissa.