Kirjabloggaajien joulu, eli Helsingin kirjamessut, alkoi tänään. Minä olin heti valppaana klo 10.15 aamusta, kun alkoi lukupiiri Paula Havasteen Tuulen vihat -romaanilla. Kuten edellä linkatusta bloggauksesta voi lukea, pidin romaanista aivan tavattomasti ja odotin lukupiiriä tohkeissani.
Ilmoittautuneita oli sangen vähän, vain yksitoista. Liekö syynä haastava ajankohta. Lisäksi porukkamme oli 100% naisvoittoinen. Kertonee jotakin romaanin kohdeyleisöstä. Harmi sinänsä, sillä miesnäkökulma olisi ollut kiinnostava. Tuulen vihoissahan ei ole millään tavalla miehet vs. naiset -asetelmaa, vaan esimerkiksi perinnetietoudesta innostuva mieshenkilö sopisi lukijaprofiiliin oikein mainiosti.
Lukupiirissä oli mukavan lämminhenkinen tunnelma. Jännitin hiukan etukäteen sitä, kuinka pieni porukka saa käytettyä kokonaiset puolitoistatuntia. Mutta oikein hyvin. Viimeiseen minuuttiin saakka keskustelu porisi elävänä ja innostuneena.
Eniten taisimme puhua Kertten hahmosta ja sen monipuolisuudesta. Moni koki, ettei Kertte ole paha – jos kohta ei niin mukavakaan. Joskus täytyy olla ahne, itsekäs ja julma selvitäkseen ankarassa maailmassa, jossa toiset sanelevat säännöt.
Lisäksi puhetta oli myös nimistöstä (nimi Uvanta on Havasteen oma keksintö!), historiantutkimuksesta, linnuista, naisen asemasta, taikauskosta (tai pitäisi puhua tiedosta, koska niin sen ajan ihmiset ajattelivat), kirjailijan työskentelytavoista...
Kiusallinen hiljaisuus ei ollut pienen lukupiirin ongelma. (Jään odottamaankin oikeastaan mielenkiinnolla sitä, miten muut kollegani raportoivat isomman porukan lukupiireistä!) Paula Havaste on luonteva esiintyjä ja puhuja (ja kirjoittaja tietysti).
En oikeastaan keksi parempaa tapaa aloittaa kirjamessuja. Rauhallinen lipuminen kohti kirjan monipuolista syntyprosessia ja sisältöä kera innostuneiden lukijoiden. Mikäs sen hauskempaa?
Kiitos Helsingin kirjamessuille! Toivottavasti näitä tilaisuuksia jatketaan!
Ilmoittautuneita oli sangen vähän, vain yksitoista. Liekö syynä haastava ajankohta. Lisäksi porukkamme oli 100% naisvoittoinen. Kertonee jotakin romaanin kohdeyleisöstä. Harmi sinänsä, sillä miesnäkökulma olisi ollut kiinnostava. Tuulen vihoissahan ei ole millään tavalla miehet vs. naiset -asetelmaa, vaan esimerkiksi perinnetietoudesta innostuva mieshenkilö sopisi lukijaprofiiliin oikein mainiosti.
 |
| Onnellinen kirjabloggaaja ja taikatietoinen kirjailija. |
Lukupiirissä oli mukavan lämminhenkinen tunnelma. Jännitin hiukan etukäteen sitä, kuinka pieni porukka saa käytettyä kokonaiset puolitoistatuntia. Mutta oikein hyvin. Viimeiseen minuuttiin saakka keskustelu porisi elävänä ja innostuneena.
Eniten taisimme puhua Kertten hahmosta ja sen monipuolisuudesta. Moni koki, ettei Kertte ole paha – jos kohta ei niin mukavakaan. Joskus täytyy olla ahne, itsekäs ja julma selvitäkseen ankarassa maailmassa, jossa toiset sanelevat säännöt.
Lisäksi puhetta oli myös nimistöstä (nimi Uvanta on Havasteen oma keksintö!), historiantutkimuksesta, linnuista, naisen asemasta, taikauskosta (tai pitäisi puhua tiedosta, koska niin sen ajan ihmiset ajattelivat), kirjailijan työskentelytavoista...
Kiusallinen hiljaisuus ei ollut pienen lukupiirin ongelma. (Jään odottamaankin oikeastaan mielenkiinnolla sitä, miten muut kollegani raportoivat isomman porukan lukupiireistä!) Paula Havaste on luonteva esiintyjä ja puhuja (ja kirjoittaja tietysti).
En oikeastaan keksi parempaa tapaa aloittaa kirjamessuja. Rauhallinen lipuminen kohti kirjan monipuolista syntyprosessia ja sisältöä kera innostuneiden lukijoiden. Mikäs sen hauskempaa?
Kiitos Helsingin kirjamessuille! Toivottavasti näitä tilaisuuksia jatketaan!
Kommentit
Lähetä kommentti