Maria Turtschaninoff: Anaché (2012 / 2013)

Anaché. Myter från akkade
Suomennos: Marja Kyrö
Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 336 (e-kirja)
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: Elisa Kirja*

Suomenruotsalaisen Maria Turtschaninoffin nimi on jäänyt mieleeni ja Anaché olikin odottanut pitkään lukuvuoroaan. Tässä välissä ehtikin ilmestyä jo uusi romaani, Maresi, joka nähdään Morren maailmassa mahdollisimman pian. Sen verran hyvin Anaché teki vaikutuksen.
Ymmärtääkseni Maresi ja ennen Anachéa ilmestynyt Arra jakavat saman maailman, vaikka ovatkin itsenäisiä teoksia.

Anaché on nuorille suunnattu fantasiaromaani, mutta ainakin minunlaiseni kolmekymppinen täti viihtyi tämän parissa oikein hyvin. Tarina kertoo Anachésta, joka kasvaa pikkutytöstä nuoreksi naiseksi paimentolaistyyppisessä ympäristössä, jota miehet hallitsevat rautaisella otteella. Naisen asema on melkoisen onneton, eikä Anachén heimossa asiaa paranna yhtään uusi angakok (ikään kuin shamaani), joka on aivan erityisen naisvihamielinen. Angakok onnistuukin suututtamaan kaksosjumalista sen naispuoleisen, Axekin, ja sitten onkin asiat huonosti.

Anachéssa viehätti monikin asia. Ihan ensimmäiseksi on nostettava tietynlainen selittelemättömyys. Heimon tapoja, titteleitä, eläimiä, henkimaailmaa... Mitään ei oikeastaan selitetä ihan selittämällä, vaan lukija saa itse päätellä tarinan edetessä mikä on mikäkin. Kirjan loputtua vasta huomasin takana olevan sanaston, jota voi käyttää apuna, mutta en kokenut jääneeni mitään selvitystä vaille. Termit angakok, rouk, gerr ynnä muut avautuivat mukavasti matkan varrella.

Toinen ihastusta herättänyt asia oli Anachén ja tämän äidin lämpimän suhteen kuvaaminen. Se onnistui olemaan jollakin tavalla hyvin aito, tuttu ja luonteva. Anaché ei ole niitä helpoimpia lapsia eikä äidillä ole paljoakaan virallista vaikutusvaltaa melko karmean aviomiehensä rinnalla, mutta sekä Anaché että hänen veljensä Heor selvästi kunnioittavat äitiään. Ja onhan äidillä, ja heimon muilla naisilla, omat salaisuutensakin.

Anachén kasvu naiseksi tuntui myös aidolta. Esimerkiksi kuukautisten alkaminen usein kyllä mainitaan tällaisissa kasvutarinoissa, mutta sitä harvemmin kuvaillaan sen enempää. Tässä se oli tehty onnistuneesti. Ei se toki varmasti kaikista tytöistä tunnu ihan justiinsa samalta, mutta ainakin meikäläinen lukiessaan vain nyökytteli.
Romaanissa käsitellään myös hienokseltaan seksuaalisuutta, joka toimi hyvin. Sitä oli tässä vähän, mutta en oikeastaan jäänyt kaipaamaan enempää, koska se ei olisi tuntunut sopivan tyyliin. Anaché on myös yksi näistä romaaneista, joissa rohkeasti poiketaan heteronormatiivisuudesta, mutta se tehdään vinkeällä tavalla. Valitettavasti en voi paljastaa enempää!

Pari asiaa jäi kuitenkin myös häiritsemään. Erityisen paljon jäin kaipaamaan jonkinlaista selitystä angakokin naisvihalle. Nyt se jäi ihan perusteettomaksi ja angakok siten turhan ohueksi hahmoksi, joka nyt vain sattuu vihaamaan naisia ja tekemään erään hirmuteon. Tämä harmitti.
Pienempänä asiana irvistelin hiukan Anachén ja Jouake-hevosen yhteistyölle. Anaché pelastaa ihmeellisellä tavalla Jouaken hengen tämän syntyessä ja sen jälkeen heidän yhteytensä on maaginen. Anachén ei oikeastaan tarvitse opettaa hevoselle mitään, vaan aivan erityisellä yhteydellä kaikki sujuu automaattisesti. Esimerkiksi satulaan totuttamista ja ohjaamista ratsastaessa ei tarvita. Hm... Missä minä olenkaan lukenut tämän saman jutun aiemmin... Ah! David Eddingsin Mallorean tarussa. Tehtävä-poika ja Hevonen toimivat tismalleen samoin ja suhde syntyy nimenomaan Tehtävän pelastaessa Hevosen hengen.

Anaché on kuitenkin virkistävä ja erinomaisen hyvin suomennettu fantasiaromaani. Se on jälleen yksi osoitus siitä, kuinka nuorille suunnattu kirja nappaa myös aikuislukijan koukkuun.
Ja tulen ehdottomasti lukemaan Turtschaninoffilta lisää tätä lajia. Tack!

Anaché muissa kirjablogeissa:
Taikakirjaimet
A girl of thousand lives
Notko, se lukeva peikko
Kirjavinkit
Lukemisen kartasto
Alas taikavirtaa

*e-kirja osana yhteistyötä Elisa Kirjan ja sahkoinenkirja.fi -sivun kanssa