Suomennos: Raisa Porrasmaa
Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 240 (e-kirja)
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: Elisa Kirja*
Haruki Murakami -hurahdukseni jatkuu vahvasti. Tällä kertaa lukemistoon valikoitui tuore teos Värittömän miehen vaellusvuodet, joka aiemmista suomeksi ilmestyneistä Murakamin teoksista poiketen on käännetty suoraan japanista. Tämä ei kuitenkaan ollut se syy, miksi tartuin kirjaan, vaan se että tässä seikkaillaan hiukan myös Suomessa. Ja ihanasti ei niinkään Helsingissä (vaikka Tsukuru siellä majoittuukin), vaan myös Hämeenlinnassa.
Tarina kertoo siis Tazaki Tsukurusta, miehestä, jolla ei ole omaa väriä. Värittömyys juontaa juurensa kouluaikaiseen, hyvin tiiviiseen viiden hengen ystäväporukkaan, jonka neljän jäsenen nimessä oli jokin väri – paitsi Tsukurun. Asia on painanut Tsukurua jo vuosia, etenkin sen jälkeen kun ryhmä ihan yhtäkkiä, vailla selitystä katkaisi välit Tsukuruun. Hänen kanssaan ei haluttu olla missään tekemisissä.
Tsukuru asuu Tokiossa ja suunnittelee rautateitä. Hän on tavallisen näköinen, harrastaa tavallisia asioita, syö tavallisesti... On kerta kaikkiaan tavallinen ja täydellisen väritön.
Sitten Tsukuru tapaa Saran, ihanan Saran. Mutta Saralla on vaatimus. Hän vaatii, että Tsukurun on selvitettävä menneisyytensä, joka on selvästi painolasti. Mitä tapahtui? Miksi erottamattomana pidetyn viisikon muut jäsenet halusivat katkaista noin vain välinsä Tsukuruun?
Ja siitä alkaa Tsukurun matka, joka vie hänet lopulta Suomeen saakka.
Olen aiemmin lukenut Murakamilta vain Kafka rannalla -teoksen, ja puoliksi odotin vähän samantyylistä, maagisrealistista otetta. Värittömän miehen vaellusvuodet ei kuitenkaan ole sellainen. Tämä on paljon jännittävämpi, tiiviimpi ja helpommin lähestyttävämpi. Ei silti parempi, mutta ei huonompikaan. Osoittaa vain hienosti sen, että Murakami hallitsee erilaisia tyylejä ja onnistuu silti kuulostamaan Murakamilta. Tästä kiitos kuuluu myös suomentajille.
Murakami kuvaa hienosti nuorten tiivistä ystävyyssuhdetta ja Tsukurun kokemusta siitä, miltä täydellinen välirikko tuntui. Minun ei tarvinnut juurikaan ihmetellä sitä, että miksi Tsukuru ei vain vaatinut selitystä. Torjumisen tunne oli kaikkien niiden vuosien jälkeen jotakin niin musertavaa, että oma sydänkin käpristyi kasaan ja vajosi mustaan mereen.
Ja se jännitys! Kuinka hiljalleen avautuikin kudelma siitä, mitä oli tapahtunut. Se säilyi ihan loppuun saakka, eikä voinut olla varma, että kuka teki mitä ja miksi.
Paria seikkaa jäin tässä hämmästelemään, oli Tsukurun ja Saran ikäeron alleviivaaminen. Sara on Tsukurua kaksi vuotta vanhempi, ja siitä tunnutaan tekevän iso numero. Onkohan tämä jokin kulttuuriero? Vaiko enemmän ikäpolviero? Kyllähän kai perinteisesti vähän hämmästellään, jos nainen on vanhempi kuin mies, mutta kaksi vuotta ei ole ikäero eikä mikään! Etenkään kun puhutaan kolmikymppisistä, aikuisista ihmisistä.
Toinen juttu on pizzeriakohtaus Suomessa:
Hienostelematon pizzeria oli miltei täynnä perheitä ja nuoria pareja. Opiskelijaporukoitakin siellä oli. Kaikilla oli olut- tai viinilasi kädessään. Moni tupakoi kursailematta.Tunnustan pilkunviilaajuteni, mutta eihän Suomessa pizzeriassa saa tupakoida sisällä.
Mutta voin kyllä samastua oikein hyvin Suomessa asuvan Erin ajatuksiin:
"Talvi on hirveän pitkä tässä maassa", Eri sanoi järvelle katsellen. Hän vaikutti puhuvan jossakin kaukana olevalle itselleen. "Yöt ovat pitkiä, tuntuu etteivät ne lopu koskaan. Kaikki mahdollinen jäätyy kivikovaksi. Kevät ei tunnu tulevan koskaan. Siksi sitä tulee pohdittua kaikenlaista synkkää, vaikka kuinka yrittäisi olla ajattelematta sellaisia."
Haruki Murakamin Värittömän miehen vaellusvuodet on haikeankaunis tarina. Suosittelen tätä erityisesti lukijalle, jolla on kokemusta vahvoista ystävyyssuhteista ja silti yksinäisyydestä. Lukijalle, joka kokee itsensä värittömäksi ja tavalliseksi. Lukijalle, joka tietää, millaista on saada vastauksia pelottaviin kysymyksiin.
Värittömän miehen vaellusvuodet on luettu mm. näissä kirjablogeissa:
Kannesta kanteen
Sinisen linnan kirjasto
Kulttuuri kukoistaa
Lumiomena
Kuuttaren lukupäiväkirja
1001 kirjaa ja yksi pieni elämä
Booking it some more
Kirjakaapin kummitus
Lukutoukan kulttuuriblogi
*e-kirja osana yhteistyötä Elisa Kirjan ja sahkoinenkirja.fi-sivun kanssa
Sinun laillasi ihmettelin sitä, miten Tsukurun ja Saran ikäerosta tehtiin niin suuri numero. Kaksi vuotta ei ole yhtään mitään. :)
VastaaPoistaJapanissa, ja Aasiassa käsittääkseni yleisestikin, ikäerolla on väliä :) en ole mikään asiantuntija niin en osaa sanoa tästä tapauksesta mitään tarkemmin, että olisiko tässä nimenomaan ongelmana se, että nainen on vanhempi vai miten.
VastaaPoista1Q84 pitää sisällään enemmän "kafkamaisuutta" - harkitse sitä jossain vaiheessa. Tosin sen kanssa vierähtää tunti jos toinenkin, tämä oli aika nopealukuinen. :-)
VastaaPoista