Suomennos: Tuulikki Lahti
Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 253
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: oma ostos
Taannoin Osuuskumman väki laati sadan parhaan spefikirjan listan. Lista löytyy mm. täältä blogistani tästä. Kovin aktiivisesti en ole tullut tätä haastettani edistäneeksi, mutta vähän kerrassaan. Nyt oli vuorossa Säätiö.
Isaac Asimov lienee modernin tieteiskirjallisuuden tunnetuimpia nimiä. Säätiö on niin ikään klassikko ja muodostaa oman sarjansa. Ja sen verran tulin hurahtaneeksi, että seuraavat osat luen varmasti kunhan tästä taas joudan.
Säätiö on itse asiassa viiden erillisen tarinan muodostama kronologinen kokonaisuus. Eletään kaukana, kaukana tulevaisuudessa. Niin kaukana, että ihmiset ovat unohtaneet mistä lajimme onkaan peräisin. Psykohistorioitsija Hari Sheldon ennustaa nykyisen imperiumin tuhoa. Hän on päässyt tulokseen matemaattisella tarkkuudella. Sitä varten hän on kokoamassa Säätiötä, joka kirjaisi muistiin kaiken mahdollisen tiedon, ensyklopedian, jotta ei tarvitsisi aloittaa ihan nollasta tuhon saavuttua.
Keisarikunta ei ole lainkaan ihastunut tällaisesta ennustajasta, joka lietsoo vain paniikkia ja suorastaan uhkaa rauhaa. Sheldon on saanut kannattajia, joten hänen teloittamisensa vain pahentaisi asioita (tämänkin Sheldon on ennustanut – matemaattisella tarkkuudella). Niinpä hänet ajetaan kannattajineen maanpakoon Terminus-nimiselle planeetalle, jossa voi häärätä omiansa.
Säätiö kertoo näistä vuosista, vuosikymmenistä Terminuksella. Sheldonin ennustukset pitävät paikkansa, ja ovat aika uskottavasti selitettyjäkin. Vaikka höpötän tässä nyt matemaattisista tarkkuuksista, ei tämä suinkaan ole matematiikkajargonia, vaan ihanan kutkuttavaa poliittista kieroilua. Tästä äidyn aina hämmästelemään sitä, miksi jaksan innostua spefimaailman poliittisista kiemuroista, mutta katseeni lasittuu heti, jos pitäisi lukea meidän oikeasta, realistisesta politiikasta. Ehkä oivallan tämän vielä joskus.
Viihdyin siis Säätiön parissa erinomaisesti. Minusta tämä on teos, joka on kestänyt aikaa suunnattoman hyvin. Moni asia ja kiemura on edelleen ajankohtainen. Etenkin viimeisessä tarinassa, Kaupparuhtinaissa, tuli mieleen nykyiset kaupankäynnin vapauksista peistä taitettavat seikat.
Kahta asiaa jäin kaipaamaan. Ensinnäkin naisten poissaolo pisti silmään. Tässä taisi olla yksi ainut nainen, jolle annettiin nimi, ja hänkin oli hyvin sivuroolissa ja vaimo-asemassa. Olkoonkin, että tämä on 1950-lukulaista kampetta, niin irvailin puoliskolleni, että mitenköhän nämä ihmiset lisääntyvät, kun ei täällä tunnu olevan naisia lainkaan.
Toisekseen yhtenäinen tarina olisi ollut kiva. Onkohan sitä laatua luvassa myöhemmin? Moni hahmo oli kiinnostava, mutta heidän tarinansa jäi ihan kesken. Esimerkiksi Säätiön perustaminen/siirtyminen Terminukselle olisi ollut tosi jännä lukea. Tätä kirjoittaessani googlailin vähän lisää ja niin... Onhan siitäkin juttua!
Suomennokselle on nostettava hattua ihan erikseen. Minusta kielessä ei näy 70-lukulaisuus mitenkään. Se vain korostaa sitä, että Säätiötä on mukava lukea vuosikymmenienkin jälkeen suomeksi. Tämä ei ole käännöskirjallisuudessa mikään itsestäänselvyys.
Yllytänkin nyt kaikkia tarttumaan Säätiöön. Etenkin jos olet innostunut jossakin määrin politiikasta, ennustustodennäköisyyksistä ja yhteiskuntakritiikistä.
Säätiö-sarja:
Säätiön alkusoitto
Kohti Säätiötä
Säätiö-trilogia:
Säätiö
Säätiö ja imperiumi
Toinen Säätiö
Säätiö veitsenterällä
Säätiö ja Maa
Säätiöstä juttua myös mm. näissä blogeissa:
Taikakirjaimet
Oksan hyllyltä
Jokken kirjanurkka
Aamuvirkku yksisarvinen
Kuuttaren lukupäiväkirja
Kommentit
Lähetä kommentti