Sivumäärä: 399
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: arvostelukappale
Muistatteko vielä kuinka huijatuksi tunsin oloni Synnintekijän kanssa? Ilmeisesti tarvitsin hiukan toipumisaikaa, sillä sain Kalmantanssin luettua vasta nyt vaikka se on jo alkuvuodesta ilmestynyt. Kohtahan se tulee jo seuraavakin, Piispansormus ilmestyy tammikuussa 2015.
Heti alkuun on kehuttava kantta, joka on tämän kirjavuoden komeimpia ja ehdottomasti minun makuuni. Kannen on suunnitellut jälleen Tuomo Parikka.
Olavi Maununpoika jatkaa taas seikkailuaan 1400-luvun Suomessa ja sitten Ranskassa. Olavi-parka kiemurtelee kovissa tunnontuskissa. Hänhän kohteli Miraclea varsin kurjasti, ja nyt sitten katumusharjoitukset ovat ankaria. Hän saa Suomessa kirkkoherranviran, mutta möhlii senkin kanssa pahasti. Siinä vaiheessa onkin hyvä vetäytyä takaisin Pariisiin, Sorbonneen opiskeluja jatkamaan. Vaan suo siellä, vetelä täällä. Arkkipiispa Cauchonilla on jälleen suunnitelmia, ja niin Olavi päätyy kuulustelemaan noituudesta syytettyä Orleansin neitsyttä, Lorrainen neitoa, joka historiassa myös Jeanne d'Arcina tunnetaan...
Synnintekijän kohdalla jupisin maantiederipottelusta ja liiankin karuista kuvauksista. Nyt en nipota niistä. Enkä oikeastaan mistään muustakaan. Minusta Kalmantanssi on edeltäjäänsä parempi teos, vaikka edelleen vähän aina hämäännyn siitä, että aloitetaan jollakin muulla kuin Olavin tarinalla. Kesti taas vähän aikaa päästä kärryille Beatrixin kanssa, vaikka pidin hänen tarinastaan todella paljon.
Kaunistolla on ehkä vaikuttavin kuvailutyyli, mihin olen ikinä törmännyt. En tiedä johtuuko se hänen vahvasta lauluntekijätaustastaan vai mistä, mutta se totta vie toimii ja on uskottavaa. Tällä kertaa tyyli ei ollut aivan niin inhorealistinen, mutta ei tämä edelleenkään mitään höttöistä päiväunelmaakaan ole. Mikä hienointa, tyylinmuutos on onnistuttu perustelemaan Olavinkin kautta. Olavi näkee Pariisin nyt toisin.
"Munuaispataa, Olavi, haistan sipulin kanssa paistetut munuaiset. Ja viinissä uivan kynsilaukkamakkaran! Ja Luoja nähköön, valkovanukastakin on joku ihastuttava vaimo jossakin valmistamassa..."
Minulla oli itsellänikin nälkä, mutta tuntui röyhkeältä, ettei tuo priorinrahvattu osannut kiinnittää huomiotaan muuhun saapuessaam maailman ihmeellisimpään kaupunkiin. Päätin vaientaa kiittämättömän ja mässäilyn syntiin taipuvaisen matkakumppanini kerrasta.
"Haluatko tietää mitä minä haistan, Johannes? Et varmaankaan, mutta kerron sinulle silti. Minun nenääni turvottaa paskapaté ja kiduttaa kusikastike. Sitä korventavat sontapullat, jotka on valeltu höyryävällä virtsavinaigretilla. Ja jälkiruuaksi haistan mätämämmiä ja visvavanukasta!"
Johanneksen naama taipui pettyneille kurtuille, mutta ilokseni hän alkoi hetikohta kiinnittää huomiotaan Pariisiin ylvääseen ulkomuotoon, joka hohti viileässä alkutalven aamussa ja jota aurinko vielä jaksoi siunata. Keveä koillistuuli virvoitti suurkaupungin ilmaa eikä Pariisin helvetinmoinen ominaishaju tuntunut niin raskaalta kuin muistin.
(s. 123–124)
Tällä kertaa olin olevinani tosi ovela, ja olin varautunut matonkiskaisuun. Kehittelin päässäni villejä juonikuvioita Jeanne d'Arcista ja Olavista, mutta en taaskaan osannut arvata mihin Kaunisto tähtäsi. Piru vie, siinä on viekas kirjailija! Tällaiseenkin törmää harvemmin jännityskirjallisuuden ulkopuolella.
Blogissani en puhu politiikkaa enkä ota sinänsä kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Mutta sanonpahan vain sen, että Kalmantanssi (kuten edeltäjänsäkin) on ajankohtainen romaani, kun ajatellaan ihmistä ja hänen sukupuolista suuntautumistaan. Olavi Maununpojan kautta Kaunisto osaa hyvin kyseenalaistaa kaikki normit siitä, miten miehen tai naisen tulisi käyttäytyä. Tässä teoksessa pyritään osoittamaan se, että ihminen pitäisi nähdä ihmisenä eikä ensisijaisesti sukupuolensa kautta. Mitä tekemistä sillä on?!
Tarkkaan taustatyönsä tehneenä Kaunisto ei toki sorru anakronismeihin. Olavi Maununpoika on tasan niin keskiaikainen kun voi vain olettaa. Mutta tulee muistaa se, että kapinallisia, aikaansa nähden moderneja ihmisiä on aina ollut – ja tulee olemaan vastakin.
Ei tässä sitten muuta kuin Piispansormusta odottaen. Kalmantanssia suosittelen erityisesti Jeanne d'Arcista kiinnostuneille. Sarjaan tutustuminen kannattaa tosin aloittaa Synnintekijästä.
Kalmantanssi on luettu mm. seuraavissa kirjablogeissa:
Anna minun lukea enemmän
Kirsin kirjanurkka
Hemulin kirjahylly
Ullan Luetut kirjat
Oksan hyllyltä
Pihin naisen elämää
Kulttuuri kukoistaa
Morre, kiitos viimeisestä :) Kurkkaapa blogiini, siellä on jotain pientä sinulle!
VastaaPoista