Charlaine Harris: Sydänverellä (2013 / 2014)

Dead Ever After
Suomennos: Sari Kumpulainen
Kustantamo: Gummerus
Sivumäärä: 366
Pisteet: 1½ /5
Mistä minulle: arvostelukappale

Sookie Stackhouse -sarja on saanut viimein päätöksen, elämälle kiitos. Tämä sarjan 13. osa on viimeinen – ja valitettavasti myös surkein. Ei pelkästään siksi, että sarja ei loppunut kuinka toivoin, vaan lähinnä siksi että... Noh... Aloitetaanpas alusta.
Jos et halua tietää, miten juttu päättyy, niin lopeta lukeminen tähän. Tulen tekemään kunnon juonipaljastuksia, jotta voin perustella kantani paremmin.

Mihin jäimmekään viimeksi? Niin. Sookie pelasti sarastimen avulla Samin hengen, josta Eric vetäisi herneet kylmään nenäänsä. Siitä huolimatta, että oli menossa naimisiin toisen vampyyrinaisen kanssa (olosuhteiden – ainakin näennäisestä – pakosta) ja suunnitteli Sookielle lähinnä mukavaa rakastajattaren osaa.
Mehän tiedämme, ettei Sookie Stackhouse moiseen suostuisi. Ei, vaikka kyseessä olisikin jumalainen Eric Northman. Ihailen sitä, että Sookie toiminnallaan osoittaa jatkuvasti itsenäisyyttään ja kunnioitusta omaa itseään kohtaan. Jos tällä sarjalla on opetus, niin se on nimenomaan se. Eihän Sookie virheetön ole ja kukapa ei olisi joskus ollut rakkaudesta sokea (okei, on sellaisiakin, mutta ei takerruta siihen). Ideana on kuitenkin itsekunnioituksen säilyttäminen eikä miehen edessä totaalinen lankeaminen, jossa oma minuus joutaa romukoppaan.

Sydänverellä keskittyy lähinnä siis vatuloimaan sitä, että mitä Sookielle ja Samille käy. Samalla tässä venytetyssä farssissa marssitetaan varmuuden vuoksi esiin vielä kerran kaikki Sookien aikaisemmat heilat, joita tietysti jokaista vanha suola janottaa enemmän tai vähemmän. Oikeasti, en olisi enää jaksanut.
Kulissina tässä on juoni, jossa Sookie koetetaan lavastaa syylliseksi murhaan. Sookien noitaystävän Amelian isä on näetsen pirun kiukkuinen siitä, että Sookie olikin ehtinyt käyttää hänen himoitsemaansa sarastinsa. Sen vuoksi isäpappa on valmis myymään sielunsa pirulle, jotta Sookielle saisi kärsiä nahoissaan. Ihan oikeasti hei... Oliko tökerö hätäjuoni vai tökerö hätäjuoni?
Ja epätoivoissaan Harris on vaihtanut vähän myös kerrontatyyliä. Tämä ei ole pelkästään Sookien minäkerrontaa, vaan ajoittain tässä on kaikkitietävä kertoja milloin mistäkin tilanteesta. Haiskahtaa petkuhuiputukselta.

Tiedän. Kuulostan kovalta ja kiukkuiselta. Olen vain niin pettynyt, niin pettynyt. Tämä sarja alkoi niin lupaavasti ja piristävästi. Muutama ensimmäinen osa oli ylivoimaisesti parasta kevyttä spefiviihdettä, jota olen aikoihin lukenut. Ja sitten tämä pilataan venyttämällä tarinaa 13 osaan (ja yhteen novellikokoelmaan), paisuttelemalla ylisten maailmaa ja Sookien ihastuttavaa ylivertaista houkuttelevuutta. Ei näin!

Suomennoksestakin on vähän jupistavaa. Joustohousut. Ihan oikeasti. Sookie laittaa ylleen joustohousut. Ja syö pitsaa. Kalle Päätalo olisi voinut kirjoittaa pitsoista, mutta ei 2010-luvulle, nuorille aikuisille suunnatun tekstin suomentaja. Ja kyllä puhutaan enemmän stretch-housuista (edelleenkin varsinkin tässä yhteydessä), kuin joustohousuista. Jälkimmäinen sopii paremmin asiatekstiin.

Puolikkaan pisteen annan huumorista, joka pitkästä aikaa taas toimi varsin hyvin ja pelasti edes vähän. Yksi kokonainen piste tulee ihan vain kunnioituksesta koko sarjaa kohtaan. Enempää ei heru, koska olen kiukkuinen kuin nälkäinen vampyyri.

The Southern Vampire Mysteries:
Veren voima
Verenjanoa Dallasissa
Kylmäveristen klubi
Veren imussa
Verta sakeampaa
Veren perintö

Pahan veren valtakunta
Veren sitomat
Pedon veri
Samaa verta
Veren muisti
Veri kielellä
Sydänverellä

Kommentit

  1. Juu, kyllä tämä aika onneton kirja oli. Pitäisi ymmärtää lopettaa aikoinaan, Harrisilla meni sarja pahasti pitkäksi. Miksi ihmeessä varsin toimiva Sookie-keskeinen kerrontaratkaisu piti mennä muuttamaan ontuvaksi ja oudosti hyppeleväksi? Ja sitten se miesvalinta, ei ei ja vielä kerran ei! En tarkoita, että Sookien olisi pitänyt jäädä Ericin kynnysmatoksi (voi kun Ericiä ei olisi kirjoitettu niin ärsyttäväksi lopussa!), mutta minusta vain kaikki meni nyt jotenkin liian laimeasti.

    Hups... Tulin sitten tilanneeksi True Bloodin 1-5 -kaudet dvd-boksina vähän kuin vahingossa. Pääsenpähän viimein katsomaan myös sarjan alun ;)

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä. Sarjat pitää osata lopettaa ajoissa. Minä kyllästyin jo aikaisemmin, kun en jaksanut sitä Sookien miestenvaihtorumbaa... Toisaalta, minua tuo loppuratkaisu ihan kyllä miellytti :-)

    VastaaPoista
  3. Eipä nyt enää hirveästi harmita, että itselläni sarja jäi neljänteen osaan... Taitaa olla ihan hyvä niin.

    VastaaPoista
  4. En voi ymmärtää, miten Harris kirjoitti näin tolkuttoman huonon lopetuksen sarjalle, joka vieläpä ikävästi oli venytetty ainakin pari kirjaa liian pitkälle. Sarjan kolme ensimmäistä kirjaa ovat edelleen suosikkejani, siitä eteenpäin taso vain laski ja laski. :(

    VastaaPoista
  5. Luin kyllä koko sarjan mutta argh kuinka petyin! En jaksanut kirjoittaa kirjoista edes blogiin, otti niin paljon kupoliin. Harmi että niin lupaavasti alkanut sarja huononi loppua kohden.

    VastaaPoista
  6. Minä jotenkin tykkäsin tätäkin edeltäneistä osista, mutta tämä kirja oli pettymys. En tätä ihan sinun laillasi inhonnut vaan mielestäni se oli ihan luettava. Televisiosarjaakin seurasin muutaman kauden innokkaasti, mutta en ole yhtä tai jopa kahta viimeisintä kautta jaksanut katsoa lainkaan.

    VastaaPoista
  7. Tästä herkusta olen kokonaan jäänyt paitsi :D Jossain vaiheessa ihmettelin, mistä niin monet kirjaihmiset oikein kohkaavat, mutta ei taida olla ihan mun pala kakkua!

    VastaaPoista
  8. Olen kyllä hyvin paljon samaa mieltä.
    Sarja on aivan liian pitkitetty ja tämä viimeinen osa vielä erityisen tökerösti. Juuri tuo Sookien _kaikkien_ entisten heilojen esiinmarssi oli turhuudessaan todella ärsyttävää! Niin ärsyttävää, etten enää muistanutkaan kirjassa olleen myös jonkinasteinen juoni. Ericin munattomuus viimeisissä kirjoissa ottaa edelleen päähän. Jos joskus luen näitä uudestaan, niin taidan lopettaa viimeistään viimeistään sarjan puolivälissä.

    Miesvalinta oli minusta ihan ok, juuri tuon Ericin muuttumisen vuoksi. Oikeastaan olisin suuttunut enemmän, jos Sookie olisi suostunut siihen jalkavaimon rooliin, jota Eric ah niin armollisesti tarjosi.

    Joustohousut! :D Olipa jäänyt kaiken tylsyyden keskellä huomaamatta moinen :)

    Se bonus-kirja ei muuten ole edes novellikokoelma, vaan oikeastaan luettelo kutakuinkin kaikista sarjassa esiintyneistä hahmoista ja lauseen tai korkeintaan sivun mittaisia kuvauksia siitä, mitä kenenkin elämässä tämän viimeisen kirjan jälkeen tapahtui. Ihan silkkaa rahastusta. Laajempi avautuminen löytyy blogista: http://kirjojenkeskella.blogspot.fi/2014/03/charlaine-harris-after-dead.html

    VastaaPoista
  9. Joo. Eipä tämä ole tainnut herättää laajaa arvostusta juuri missään :D

    Enkä minäkään tykkää siitä, millainen Ericistä loppujen lopuksi tuli. Hyvin ärsyttävää :(

    VastaaPoista

Lähetä kommentti