Katsaus vuoteen 2014

Näin se vuosi on taas vierähtänyt, hupsheijaa! Ja kovaa kyytiä menikin. Hyvä, että perässä pysyi. Täytyy sanoa, että syksyllä olinkin jo melkoisen väsynyt vaikka sesonki oli kovimmillaan.

Vuoteen 2014 mahtui paljon tapahtumia ja se oli minulle hyvin onnellinen vuosi, vaikka paljon energiaa veikin.

Isoin ja tärkein tapahtuma oli Morren maailma -toiminimen perustaminen ja toiminnan käynnistäminen maaliskuussa. Kaikki on sujunut paremmin kuin osasin toivoakaan ja minulla on ollut ihan älyttömän mukavaa. Olen saanut tutustua monenlaisiin käsikirjoituksiin, niiden työstämisiin ja erilaisiin työtapoihin. Pikkulinnut ovat laulaneet, että muutama käsis on jatkanut matkaansa kustantamoonkin...

Toinen iso ja tärkeä tapahtuma oli Mitä kummaa – opas kotimaiseen spekulatiiviseen fiktioon -tietokirjan julkaiseminen. Esikoisteokseni on pääasiassa saanut hyvää palautetta, vähän kritiikkiäkin, mutta mielestäni aiheellista sellaista. Vastaanotto on siis ollut hyvää ja luonut uskoa omaan osaamiseeni ammatillisestikin.

Kolmas iso ja tärkeä tapahtuma on luonteeltaan henkilökohtaisempi eikä edes liity minuun kuin välillisesti. Mieheni lopetti tupakoinnin helmikuussa ja on yhä sillä tiellään. Olen tavattoman ylpeä hänestä! Minä olin ennen sellainen satunnainen seuratupakoija, mutta nyt se jäi sitten minultakin sekin vähä.
Tupakoinnin lopettaminen tapahtui asteittain, mutta varsin nopsaan sähkötupakan avulla. Helmikuusta toukokuuhun se oli käytössä.

Muita pieniä, mutta omalla tavalla tärkeitä tapahtumia:
-kirjoitin kaksi novellia, jatkoin vanhaa romaanikäsistä ja aloitin poikani Larin kanssa uuden käsikirjoituksen
-tunnen yhä tiiviimmin kuuluvani spefikirjoittajayhteisöön, joka on minulle kuin toinen perhe -aloitin Velhon kanssa agilityn, vaikka se ei kuulunut suunnitelmiini
-Lari sai ensimmäisen numerotodistuksensa, josta on syytä olla ylpeä
-johdattelin äitini e-kirjojen maailmaan Kobon avulla (hommaan sellaisen myös itselleni, koska mieheni on ominut Kindlen)
-olen kotiutunut Saloon entistä paremmin, enkä todellakaan kaipaa pk-seudulle
-löysin itsestäni voimavaran ja itsekurin työskennellä kotona
-join kesällä ensimmäistä kertaa kallista Dom Perignon -samppanjaa

Kirjavuoteeni mahtui 58 luettua ja blogattua kirjaa. Olen vähän pettynyt määrään. En tietenkään tarkoita, että olisi itsetarkoitus lukea välttämättä 100, 150 tai 200 kirjaa vuodessa, vaan harmittaa, etten ehtinyt lukea kaikkia niitä kiinnostavia opuksia ja uusia pukkaa kovaa tahtia! Tämä kai on aina tilanne huolimatta siitä paljonko on lukenut... Ja luinhan minä tietysti käsiksiä, osan moneenkin kertaan, jolloin yhteissumma on helposti kolminumeroinen luku.

Vuoden sykähdyttävin kirja oli Tero Niemen ja Anne Salmisen Nimbus ja tähdet (Atena, 2004). Se oli yksi kauneimmista lukemistani kirjoista ja samalla jatkoi vahvasti mielessäni tapahtunutta muutosta scifi-kirjallisuutta kohtaan. Nykyisin suhtaudun siihen avoimen uteliaasti enkä niinkään "kääk, en kumminkaan tajua mitään" -paniikissa.

Vuoden pettymys on Charlaine Harrisin Sookie-sarjan päätösosa Sydänverellä. Minun sydämeni itkee verta, kun hieno sarja aloitti alamäkensä eikä edes viimeisessä osassa ollut näkyvissä pienintäkään tasonnostoa. Harmittaa todella paljon.

Vuoden odotetuin kirja oli tietenkin George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu -sarjan 5. osa Lohikäärmetanssi. Sarjan viimeisimmät osat eivät ole olleet tasoltaan niin huikeita kuin alkupään osat, mutta kyllähän tämä aina jännää. Ja tietysti taas tärkeitä päitä putosi ja seuraavan osan odotus se vasta pitkä onkin!

Vuoden yllättäjä oli Jenna Kostetin Lautturi. Esikoiskirjailijoiden jutut ovat tietysti aina jännittäviä luettavia, kun ei yhtään tiedä millaista odottaa. Mutta tämä oli kerrassaan upea, vahva teos, joka jäi mieleen pitkäksi aikaa.

Kiitän kaikkia teitä, jotka olette olleet osallisina tässä huikeassa vuodessa. Lukijoitani, asiakkaitani, ystäviäni, tuttaviani... Kaikkia teitä!
Toivotan teille myös hienoa vuotta 2015! Olkoon se kirjava, onnea ja iloa täynnä, olkoon siinä terveyttä, naurua ja sykähdyttäviä hetkiä!