Pieni puhahdus e-kirjojen puolesta

Olen ollut viime aikoina aistivinani ilmassa hienoista e-kirjavastaisuutta. Ja ainakaan virheelliset ja puolitotuuksia kertovat uutiset eivät yhtään auta asiaa. Tässä ovat viime aikoina kunnostautuneet Hesari (ja Hesari toiste vähän samaan juttuun viitaten) ja perässä räpistellen Iltalehti.

Lyhyesti sanottuna molemmissa jutuissa kerrotaan iPadin olevan huono juttu silmille, hermostolle, unenlaadulle, empatialle ja stressinsietokyvylle. Kaksi jälkimmäistä ominaisuutta Iltalehti nostaa esiin lähteenään "eräs tutkimus". Vakuuttavaa, mutta tuttua Iltalehti-tyyliä.

Pulmana molemmissa uutisoinneissa on se, että puhutaan sähkökirjoista, mutta ei lukulaitteista. iPadia, kännykkää tai tablettia ei ole tarkoitettu pitkän tekstin lukemiseen. Sitä varten on kehitetty lukulaitteita kuten Kobo, Kindle, Sony Reader jne.

Kindle

Lukulaitteissa käytetään omanlaistaan näyttötekniikkaa, joka jäljittelee paperia ja jossa on erilainen valo kuin esim. tableteissa tai tietokoneen ruudussa. Se on silmille miellyttävämpää.
En siis yhtään epäile, ettäkö iPad aiheuttaisi esim. uniongelmia. Mutta uutisoinnissa tulisi tehdä selväksi iPadin (ja vastaavien laitteiden) ero lukulaitteisiin.

Vähän sama, jos uutisoitaisiin, että kaulimen käyttö keittoa hämmentäessä aiheuttaa rasitusvammoja, mutta ei kerrota että kaulimen sijasta kannattaisi käyttää kauhaa tai vispilää. Kaulimella toki teknisesti ottaen voi hämmentää keittoa, mutta sitä ei ole siihen tarkoitettu, vaikka se keittiöväline onkin.

Suomessa sähkökirjamyynti on käynnistynyt nihkeästi – huolimatta siitä, että myynti kaksinkertaistui viime vuonna. Syynä nihkeyteen on varmasti e-kirjan kova hinta (röyhkeästi röyhistän rinnuksiani ja sanon, että Osuuskumman e-kirjoissa hinnat ovat paremmin kohdillaan). Yhtenä hinnoitteluun vaikuttavana tekijänä on e-kirjan arvonlisävero 24%.
Lisäksi Suomesta on hankala löytää lukulaitetta! Tämän yllättäen huomasin joulun alla, kun etsin lukulaitetta äidilleni. Pixmaniasta sain tilattua Kobon. Lahja muuten osui nappiin ja äidistä tuli kertaheitolla sähkökirjojen ystävä. Tästä kuulemme ehkä myöhemmin lisää...

En halua tuputtaa lukulaitetta tai sähkökirjoja kenellekään. Kukin tyylillään. Toiset tykkäävät toisesta ja toiset toisesta. Ei siinä ole mitään väärää tai edes kovin ihmeellistä.
Mutta ne harhaluulot, väärät/vääristelevät tiedot... Ne kiukuttavat joskus.

Minäkin pidän kirjojen tuoksusta ja paperin kahinasta sormieni välissä. Sivujen kääntelystä. Kirjan – paperikirjan – tunnusta. Kyllä te tiedätte. Pidän siitä, kun kirja on uutuuttaan kiiltelevä ja vähän jäykkä kun sen sivuja kääntelee. Pidän siitä, kun käsissäni on nuhruinen pokkari, jonka tiedän lukeneeni ties kuinka monta kertaa.
Mutta vaikka luen e-kirjoja, ei minun ole tarvinnut luopua näistä tuntemuksista! Ei minun ole tarvinnut sitoutua yhteen formaattiin kirjojen kanssa. Molemmille on aikansa ja paikkansa.
Sama pätee musiikkiin. Kuuntelen musiikkia Spotifysta, mp3-soittimesta, cd-levyltä ja joskus meillä kuunnellaan lp-levyjäkin. Minulla on ilo kuunnella elävää musiikkia kotonani kahden musisoivan miehen ansiosta.

En usko paperikirjan katoamiseen (enkä cd- ja lp-levyjenkään). Paperikirja on satoja vuosia vanha konsepti. Sillä on vankka kannattajakuntansa – johon kuulun itsekin. Valtaosa kirjoista ilmestyy paperimuodossa. Se aiheuttaa myös ongelmia.
Uskon, että ostajien keskuudessa tullaan menemään siihen, että ns. keräilykirjat ja korkeakirjallisuus tullaan ostamaan (kovakantisina) paperikirjoina. Tietynlainen kertakäyttökirjallisuus ja viihdekirjallisuus taas enemmän e-kirjoina.
Omalla tavallani itse noudatan jo tätä. Haluan tiettyjä kirjoja paperisina, ne jotka uskon lukevani monesti – ja Stephen Kingin kirjat. Mutta muut pyrin hommaamaan sähkökirjoina. Jos sähkökirjan luettuani toteankin sen olleen niin hyvä, että haluan sen paperisena, niin ostan sen – ehkäpä juuri antikvariaatista tai alennusmyynneistä.

Viime kädessä minulle tärkeintä on kuitenkin tarina, todellisuuspako, lukemisen riemu, mielikuvituksen villi laukka. Ei se, missä muodossa se tarjotaan.

Toivotan kaikille lukemisen iloa – luitte siten miten, missä ja mitä hyvänsä!