Hugh Howey: Siirros (2013 / 2014)

Shift
Suomennos: Einari Aaltonen
Kustantamo: Like
Sivumäärä: 524 (e-kirja)
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: Elisa Kirja*

Siilo-saaga (saagana tätä markkinoidaan, mikä on minusta superärsyttävää, kun ei tämä liity pohjoismaiseen tarustoon mitenkään) jatkuu. Sarjan ensimmäinen osa, Siilo, oli todella hieno lukukokemus ja voitte arvata, että odotukset olivat kovat.

Siirros kertoo kolmesta eri vuosisadasta. Ison osan huomiosta saa se vaihe, jossa siilosysteemiä suunnitellaan vuodesta 2049 alkaen. Donald Keene, kongressiedustaja, kuuluu senaattori Thurmanin lähipiiriin. Thurmanilla on unelma. Suuri puhdistus. Ja hänellä on ratkaisu: siilot.
Toisissa ajoissa seurataan kapinaa Siilo 18:ssa, Troyn halua muistaa Siilossa 1, ja elämää Siilo 17:ssa.

Valitettavasti Siirros ei oikein vakuuttanut. Paikoin tarina oli sellaista vatuloimista ja jahkailua, että teki jopa mieli keskeyttää. Donald pohtii omistautumistaan työlle, vaimoaan Heleniä ja suhdettaan senaattoriin. Mission ajatuu kapinahommiin, mutta hänen tarinansa jäi jotenkin ihan kesken. Siirroksessa näkyi niin monille kakkososille tyypillinen välivaiheisuus.
Mutta sitten kun tarina taas kulki, niin se kulki hemmetin hyvin. Oli kohtuullisen kiinnostavaa tietää, miten ja miksi siilosysteemi syntyi.

Rakenteessa näkyy nyt hyvin vahvasti tietynlainen elokuvamaisuus. Lukuja katkotaan paikoitellen siten, että siihen kohtaan on suunniteltu mainostauon paikka; tietynlainen jännä kohta – joka kumminkin jatkuu heti seuraavassa luvussa. En tajunnut siis luvun katkaisun pointtia lainkaan, paitsi sen mainoskatkon kannalta. Vähän tympeä ratkaisu kirjassa.

Käännös oli minusta jälleen hyvä. Pakko kyllä nostaa esiin kuitenkin yksi suomennosjuttu, joka pisti kohotuttamaan kulmia. Kuinka suomentaisitte soundcheckin? Minä jättäisin suomentamatta tai kiertäisin koko ilmauksen. Tässä "paikallinen rockbändi suoritti soinnintarkastusta" (kursiivi minun). Hymyilytti. Ja jäin pohtimaan enemmänkin sitä, että pitäisikö suomennoksen olla oikeaa, puhuttua kieltä vaiko mahdollisimman puhdasta suomea? En ole ikinä kuullutkaan käytännössä kenenkään puhuvan soinnintarkastuksesta.

Vaikka Siirros olikin edeltäjäänsä nihkeämpi kokemus, niin onhan se seuraava (Dust) luettava, kunhan se suomeksi ilmestyy.

Siirros on luettu myös näissä kirjablogeissa:
Notko, se lukeva peikko
Kirjakaapin kummitus
Kirjakko ruispellossa
Yöpöydän kirjat
Järjellä ja tunteella
Kirjaneidon tornihuone
Taikakirjaimet

*e-kirja osana yhteistyötä Elisa Kirjan ja sahkoinenkirja.fi-sivun kanssa

Kommentit