Suomennos: Matti Vuori (tarkastus Lea Pyykkö)
Kustantamo: Karisto
Sivumäärä: 516
Pisteet: 2/5
Mistä minulle: oma ostos
Poks! Blogitulppa pois vaivaamasta. Luin tämän suuren klassikon jo ainakin kuukausi sitten, mutta bloggaus on aina vain jäänyt ja jäänyt, ja lopulta tajusin, että tämä on ikään kuin tulppa.
Sanon tästä luultavammin vähemmän, ylimalkaisemmin ja ympäripyöreämmin kuin minulla on tapana – ja varsinkaan mitä kirja-alan ammattilaisen tästä oletettaisiin ehkä sanovan. Pääasiallisia syitä tällaiseen löperöön bloggaukseen on tämän lukemisesta kulunut aika ja se, etten siitä johtuen muista tästä oikein mitään. Kertonee jotakin siitä, millaisen vaikutuksen tämä teki – tai siis ei tehnyt... Juonikuvauksen voi käydä lukemassa vaikka Wikipediasta, jos ei sitä ennestään tunne.
Rikos ja rangaistus tiivistetyn mielipiteeni mukaan oli hemmetin hyvä teos ensimmäiset 200 sivua, jonka jälkeen vajottiin vatuloinnin syvään suohon, ja viimeiset 50 sivua kursittiin juttu kasaan. Tämän olisi siis voinut tiivistää puolella.
En sinänsä voi varsinaisesti tätä moittia huonoksi. Tässä oli herkullisia henkilöhahmoja ja tietysti koko jutun tematiikka oli hyvä; miten Raskolnikov selviääkään syyllisyyden tuskista? Jääkö hän kiinni vai tunnustaako itse?
Mutta täytyy sanoa, että taisin aloittaa tämän lukemisen helmikuussa ja kesäkuussa tuli valmista. Pitkä lukuaika meikäläisen mittapuulla. En tahdo oikein jaksaa tuota venäläisille klassikoille tyypillistä pitkää vatulointia. (Liekö ihan itsemurhaa ajatellakaan kokeilevansa vielä Karamazovin veljeksiä?)
Eipä tästä siis muuta. Tulipahan luettua – ja täten blogattuani ehkä tulppa aukaistua. Olisi parista kirjasta sanottavaa ja nyt taas ehtii kesällä lukea muutakin kuin työkäsiksiä.
Rikoksen ja Rangaistuksen olen lukenut ja nähnyt kyllästymiseen asti siitä näytelmiä ym. Pelurin luin, ja pelurilla on on pelihimo, so what. Kaaramazovin veljekssiä olen yrittänyt useaan kertaan, mutta aina se mitta on täyttynyt siihen luostarin porttiin. Elokuvan olen nähnyt. En ehkä ymmärrä suuta venäläistä sielua. Se olkoon mun vika.
VastaaPoistaRikoksen ja Rangaistuksen olen lukenut ja nähnyt kyllästymiseen asti siitä näytelmiä ym. Pelurin luin, ja pelurilla on on pelihimo, so what. Kaaramazovin veljekssiä olen yrittänyt useaan kertaan, mutta aina se mitta on täyttynyt siihen luostarin porttiin. Elokuvan olen nähnyt. En ehkä ymmärrä suuta venäläistä sielua. Se olkoon mun vika.
VastaaPoistaMulla on tämä juuri kesken ja, no, suosikkivenäläiseni ovat vähän eri suunnalla (Pushkin, Leskov, Tsehov). Mutta asiasta lisää sitten kun saan oman bloggauksen eetteriin.
VastaaPoistaOlen aloittanut Rikoksen ja rangaistuksen lukemisen ainakin neljä kertaa. Ainut kirja, jota en ole saanut luettua. Ehkä jätän sen nyt suosiolla rauhaan.
VastaaPoistaOlipa lohduttavaa kuulla, että Morren kaltaisella lukijallakin tekee tiukkaa saada tuonkaltainen järkäle luetuksi! Minä taisin lukea parikymmentä sivua aikoinaan enkä ole toiste yrittänyt. Ehkäpä juuri tämän kirjan parissa koetut lukemisen epäonnistumiset ovat vaikuttaneet siihen, etten enää rohkene yrittää paksumpien kirjojen lukemista.
VastaaPoistaRomaanin pohjalta tehty venäläinen tv-sarja on mielestäni parhaita näkemiäni tv-sarjoja. Ehkä asiaan vaikutti se, että tajusin sitä katsellessa, etten mitenkään olisi voinut saada kovin kunnollista vaikutelmaa kirjassa kuvatuista paikoista ja ihmisistä, tv-sarjassa se kaikki hoitui kuin itsestään ja saatoin keskittyä tapahtumiin.
Minun käsitykseni on, että tämä pitää lukea nuorena. Mieluusti alle kaksikymppisenä. Itse luin tämän lukiossa pakollisena äidinkielen projektina ja kyllä tärähti ja kolahti. En uskalla kokeilla uudestaan.
VastaaPoistaLuulen myös, että klassikoille on oma herkkyyskautensa, jolloin ne kolahtavat ja kovaa. Moni sanoo, että se on ollut teini-iässä, mutta minulla vasta reilu parikymppisenä :-O
VastaaPoistaAh, aivan ihanaa vatulointia pohjamudissa, oikein kunnon kieriskelyä ennen ihan väärin muista. :D Lukemisesta on jo pitkähkö tovi, joten pitäisi ehkä kokeilla uudemman kerran joskus. Olen pitänyt kaikista lukemistani Dostojevskeistä, vaikka aika paljon niissä ryvetään. Kellariloukko on eräs lempprini: se on muuten hyvin lyhytkin. :D
VastaaPoistaLuin tämän ensimmäisen kerran nuorena ja kyllä kolahti. Mielestäni edelleen paras lukemani kirja. Olen lukenut Rikoksen ja rangaistuksen myöhemmin useampaan kertaan ja lähes kaikki muutkin suomennetut Dostojevskit. Mutta jos tästä ei pidä, niin ei varmasti kannata yrittää ainakaan Karamazovin veljeksiä.
VastaaPoistaMinulla on pitkään ollut mieleessä lukea tämä, mutta kun juonen tuntee, on kynnys alkaa lukemaan "tuttua" jotenkin ylivoimainen.
VastaaPoistaMinä muuten tykkäsin Karamazovin veljeksistä tosi paljon!
Mukava kuulla, etten ole ainoa tämän kanssa tuskastellut :D
VastaaPoistaEn tiedä, mikä mahtaa olla minun klassikkoherkkyyskauteni, mutta joskus lukioikäisenä olisin taatusti hyydähtänyt sen 200 sivun jälkeen, kun jännite katosi tyystin.
Tämä oli ainakin minulle paras kirja jonka olen lukenut. Ei se mielestäni ollut vaikeaa, ainoastaan alku oli vähän raskasta mutta sitten se lähti sujuvasti eteenpäin. Kääntäjä (Staffan Dahl) teki erinomainen työ, ja sillä voi olla suurtakin merkitystä. Tämän kirjan jälkeen en pystynyt pariin kuukauteen lukemaan mitään, olin niin vaikuttunut. Koko tarina ja päähenkilö jäi vahvasti mieleen.
VastaaPoistaPitää olla oikea mielentila ja rauhallinen rytmi kun tätä lukee, minun mielestäni.