Suomennos: Kristiina Vaara
Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 288
Pisteet: 1½ /5
Mistä minulle: arvostelukappale
Voi Stephen, Stephen... Alkaako suhteemme väljähtyä? Pitääkö minun ammentaa suhteeseemme vanhoista, hyvistä ajoista?
Kuten pistemäärästä huomaa, Tervetuloa Joylandiin oli minulle pettymys. (Miksi nämä nimet pitää suomentaa väkisin? Miksei tämä voinut olla vain Joyland? Samaahan jupisin Tapahtumapaikkana Duma Key -arviossani.)
En tiedä, olenko nyt suhteettoman ankara Joylandia kohtaan, sillä se on saanut paljon kehuja muissa kirjablogeissa. Voi olla, että pettymyksessäni ja pisteissäni näkyy kerrannaisvaikutus; tämä oli nyt kolmas peräkkäinen uutuus Kingiltä, johon petyin. Lisäksi odotin kauhua. Oikein kunnollista huvipuistokauhua. Sain väljähtäneen jännärin.
Särkynytsydäminen Devin Jones päätyy kesätöihin Joylandiin, pieneen huvipuistoon. Työssä ei ole paljoa hurraamista, mutta Jonesy viihtyy – ja etenkin maskottikoirana hän on erinomainen. Hän tulee pelastaneeksi parin ihmisen hengen ja selvittelee vanhaa murhaa, sillä kummitusjunassa kummittelee Linda Gray.
Perusjuonessahan ei näin ole mitään vikaa. Kuulostaa yksinkertaiselta juonikuviolta, mutta se on Kingille tyypillistä. Stephen King on vain taitava siinä, että yksinkertainen on lopulta kauneinta – ja kauheinta. Hän ei tarvitse monimutkaisia virityksiä.
Nyt vain lopputulos oli kuin väljähtänyt limsa, jossa on pari hiilihappokuplaa jäljellä.
Ihan ensimmäisenä väsyin Jonesin tyttöystävähaikailuun. Voi Wendy Keegan sitä sun tätä. Ilman Wendyä en olisi ollut täällä ja pelastanut X:n henkeä. Nyyh nyyh. Valivali. Totta kai sydänsuru kuului osana Jonesin hahmoon ja hänen motiiveihinsa, mutta ei sitä tarvitsisi koko kirjaa vatuloida. Ei lainkaan Kingille tyypillistä! Tyrmistytti suorastaan. Etäisesti tästä tuli mieleen Nuoren Wertherin kärsimykset.
Jännite siis katosi vatuloimiseen. Odotin, että jotain vinkeää olisi tapahtunut, kun Jones vie naapurin seksikkään mestariampuja Annien ja tämän sairaan pojan Miken Joylandiin. Kummitusjunasta tuli ulos hiuspanta. No voi jee. Tästä kuviosta olisi saanut enemmänkin irti.
Loppuhuipennus (pieni kahakka maailmanpyörässä) oli todella vaisu. Ihan loppu suorastaan äitelän siirappinen, joka puistattaa vieläkin.
Yllätyksekseni tässä oli myös vähän kerronnallisesti kömpelöitä ratkaisuja. Esimerkiksi kohtaus, jossa Jones hakee erään työntekijän "työmaakopista" jotakin.
Mutta myöhemmin samana päivänä kävin hakemassa hanskat takaisin. Hanskat ja jotain muuta.--- [muutama rivi myöhemmin, seuraavalla sivulla]
Minulla oli toisessa kädessä hänen hanskansa ja se jokin muu.Tässä siis mielestäni kömpelöä on tuon "sen jonkin muun" peittely ja salaaminen. Jälkimmäisessä kohdassa hanskoja ja sitä muuta ei olisi ollut tarpeen laittaa ollenkaan. Jos taas sen olisi halunnut laittaa, niin siitä olisi voinut vihjata jotain vielä muuta, joka herättäisi vielä enemmän lukijan mielenkiintoa, että mikä se muu on.
En tiedä avautuuko tämä kohta ja selitykseni niille, jotka eivät kirjaa ole lukeneet ja näkevät nyt vain kokonaisuudesta irroitetun katkelman.
Kaiken kaikkiaan Tervetuloa Joylandiin on mielestäni vaisu, välityön makuinen sutaisu Kingiltä. Se ei edusta Kingin tuotantoa tyypillisimmillään, mutta voi olla ihan pätevä tutustumisteos, jos on kauhukirjallisuudelle "allerginen", mutta haluaisi silti lukea Kingiltä jotakin. Joskin tähän mielihaluun suosittelisin sata kertaa mieluummin huikeaa teosta 22.11.63, joka ei myöskään ole tyypillisintä ja kauheinta Kingiä, mutta romaanina hemmetin hyvä.
Mutta rakas lukija. Älä jää pelkästään minun mielipiteeni varaan. Lue kirja itse. Ja lukaise samalla muita bloggauksia tästä. Esimerkiksi seuraavista blogeista:
Lukutoukan kirjablogi
Lumiomena
Kirjojen keskellä
Kirjakaapin avain
Kirjakirppu
edit 27.7.2015 klo 17.37
Stephen Kingin kirjoista sekä tämä, että Colorado Kid kuuluvat Hard Case Crime -rikoskirjasarjaan. Se selittänee eri tyylin. Pitäydyn silti mielipiteessäni siitä, että Kingiltäkin tämä oli huono. Olisi mukavaa, jos kotimainen kustantaja huomioisi kirjan aseman kirjailijan tuotannossa kirjaa markkinoidessaan.
Voi että.
VastaaPoistaHarmittaa sekä sun, että kirjan puolesta.
Minä tykkäsin Joylandista molemmilla lukukerroilla todella paljon, enkä kokenut Devinin tyttöystäväsurkutteluja mitenkään tilaavieviksi. Olen jo aiemminkin kommentoinut, että tykkään tosi paljon näistä vähemmän pelottavista Kingeistä ja rakastan hänen taitoaan kirjoittaa nostalgisia muisteloita.
Jos Colorado Kidin luet, niin varoitan ettei sekään ole kauhua. Se ei mielestäni ole edes järin hyvä, vaan jäi lähinnä sellaiseksi pohjustukseksi tarinaan, jota ei kerrottukaan.
Osasin jo odottaakin, että pian Morrekin varmasti tästä kirjoittaa. Painokas mielipide, mutta hyvin perusteltu. Minulle tämä toimi hyvin ja Colorado Kidkin kiinnostaa, mutta käsittääkseni sitä ei ole vielä suomennettu. King on pelottavimmillaan ehkä hieman liiankin pelottava minun makuuni, mutta esimerkiksi Tohtori Uni on kyllä pitkässä ja alati kasvavassa lukulistassani.
VastaaPoistaSe Wendyn perään itkeminen oli kyllä tosiaan vähän turhaa vatulointia. Ei jaksa kiinnostaa teinien sydänsurut enää aikuisehkona. Toi suomennos on tosiaan vähän häiritsevä ja samoin nuo suomikannet. Ihan hienot periaatteessa, mutta kun ne alkuperäiset olivat vain niin täydelliset.
VastaaPoistaMuuten olen tykännyt näistä Kingin harharetkistä dekkareiden maailmaan. Ne kauhuelementit ovat aina olleet vähän toissijaisia minulle ja se Kingin luoma vanha tuttu maailma vain iskee aina.
Minä taas rakastuin tähän kirjaan! Tosin en ole oikein koskaan kauhusta saanut mitään irti eli se ei ole koskaan pääasia, ja olenkin pitänyt Kingiä ennen kaikkea erinomaisena ihmiskuvaajana, oli kyseessä sitten menetetyn rakkauden sureminen tai mielipuolisen murhamiehen aivoitukset kuvaus.
VastaaPoistaKotimaisista kirjailijoista PIJ on mestari tällä alalla. Kun taas esimerkiksi Marko Hautalan Kuokkamummo oli mielestäni huono, ja Mia Vänskän Saattaja kuitenkin sai minusta sellaisen otteen etten etukäteen olisi osannut odottaa.
Minulta on nyt pari muuta uutta Kingiä lukematta, seuraavaksi luen varmaan Tohtori Unen, vaikka minulla on siitä jotenkin epäilevä ennakkoaavistus. Saas nähdä kuinka käy!