Helena Waris & Janne Nykänen: Entropia (2015)

Kustantamo: Aarni
Sivumäärä: 232
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: arvostelukappale

Entropia on Helena Wariksen ja hänen puolisonsa Janne Nykäsen ensimmäinen yhteisromaani. Haastattelin vähän Helenaa ja Jannea tästä, joten romaanin taustoista voit käydä lukemassa (turvallisesti spoilaantumatta!) Suomi lukee -sivustolla. Vaikka en minä tässä arviossanikaan paljastuksia kirjasta juuri tee. Entropian jännite kulkee ihan muun kuin juonen varassa.

Eletään Mustan Tiistain jälkeistä aikaa. Sähkönjakelu on kovin rajallista, ja kahtiajako kaupungin ja maaseudun välillä on rajua. Julkisia liikenneyhteyksiä on kovin vähän eikä postikaan todella kulje joka päivä maalla. Pienet sirut ihon alla tägäävät ihmisen mukavasti siellä missä hän liikkuu ja näin kaveritkin (ja virkavalta...) ovat aina selvillä missä kukin liikkuu.

Marina on kaupunkilainen seurapiiritoimittaja Headlightsilla, Hedarilla siis. Hänellä on käsissään iso juttu, kaikkea muuta kuin seurapiirijuorua. Isoa, vakavaa, politiikkaa. Mutta sitten jokin menee pieleen ja Marina löytää itsensä maaseudun pimeydestä. Eikä apua ole juuri tarjolla, paitsi joku säälittävä vanhapoika Jon piskeineen. Selviä nyt siinä sitten yksinkertaisen jyväjemmarin kanssa, kun henki on kyseessä...

Ihan ensimmäiseksi minulle tuli Entropiasta mieleen Cormac McCarthyn Tie. Molemmat ovat dystopioita, mutta juoni on erilainen. Lähestymistavassa on jotakin samaa; surullista, toteavaa, selittämätöntä ja toivotonta.

Jännite Marinan ja Jonin välillä on huikea. Lukija saa tietää kummastakin enemmän kuin he toisistaan, mutta silti liian vähän. Salaisuudet aukeavat hiljalleen, pienin vihjein. Samoin ympärillä oleva maailma.
Hiukan puolivälin jälkeen harmikseni jännite katoaa ja pakka hajoaa. Vaikka kirja on lyhyt, sitä miettii, että mihin tämä nyt vielä menee. Tarinaa sinänsä ei ole varsinaisesti venytetty millään turhilla lätinöillä tai toisteisuudella, mutta loppupää on vähän kuin toimintaleffan päättymättömät lopputaistelut.

Haastattelussa Helena toivoi, ettei lukija huomaisi eroa, mitkä ovat Jannen kirjoittamia ja mitkä hänen, vaan että kieli olisi yhtenevää. On se. Minä en huomannut mitään eroa. Jon ja Marina puhuvat hieman eri tyyliin, mutta se taas on hahmo-ominaisuus eikä kirjoittajaominaisuus.
Kielessä kuitenkin vähän hämäsi virastojen ja Pääkaupungin kirjoittaminen isolla alkukirjaimella. Ratkaisu on selvästi tarkoituksellinen, mutta sen pointti ei käynyt selväksi, kun perinteisesti suomessa virastot kirjoitetaan pienellä. Ehkä tarkoitus oli korostaa byrokratian valtaa?
Myös vitsien (esim. tuo Hedari) alleviivaaminen vähän harmitti.

Entropia on viihdettä. Ja hyvää sellaista. Viiltävimmin tämä puree jotenkin juuri nyt. Tuntuu todella siltä, että Entropian tarjoamaa maailmaa ollaan tekemässä todeksi. Siksikin Entropia on hyvää scifiä, se on yhteiskunnallisesti kantaaottava, mutta jättää arvottamisen lukijalle. Jatkoa siis odotellessa. Kuulin näes huhuja sellaisesta...