Morren maailmassa eletään nyt myös kovia aikoja.
Tänä kesänä miehelleni puhkesi kemikaaliyliherkkyys (voidaan tuntea myös nimellä tuoksuyliherkkyys). Todella monet teolliset kemikaalihajut aiheuttavat hänelle oireita huimauksesta hengenahdistukseen ja päänsärystä pahoinvointiin. Hiuslakat, lähes kaikki parfyymit, teolliset pesuaineet ja puhdistusaineet, pakokaasu, bensa, tekstiilien käsittelyaineet... ja valitettavasti yhtenä pahimpana on joukossa painomuste.
Olemme aina olleet ylpeitä kotikirjastostamme. Kirjat tekevät kodin. Lukeminen on meille molemmille rakas harrastus, minulle olennainen osa ammattiani. Voin käsi sydämellä sanoa, että meillä on aina luettu enemmän kuin vaikkapa katsottu televisiota.
Kirjoja on kertynyt meille noin 1 500 kappaleen verran. Joistakin se on paljon, joistakin vähän ja joistakin sopivasti.
Tilanne on vaatinut meiltä kaikilta paljon ja tuonut arkeen monta uutta haastetta. Jokainen tänä päivänä varmasti tietää, että kemikaaleja käytetään paljon. Mutta sen tajuaminen näin konkreettisella tavalla on ollut todella yllättävää, rasittavaa ja elämää hankaloittavaa – varsinkin näin aluksi.
Tunnustan avoimesti, että kun lauantaina tyhjensin kirjahyllyäni, itkin. Hoin itselleni, että kirja on vain esine – tarina on se tärkein. Ei se muoto. Olen toki sitä mieltä, mutta silti minusta tuntui, että olen siivonnut nyt jotain oleellista itsestäni.
Kirjat ovat nyt autotallissa. Seinää vasten oleva leveämpi pino on se pino, josta emme haluaisi luopua. Elätämme toivoa, että tilanne tasaantuisi ja löytäisimme jonkinlaisen ratkaisun. Olemme pohtineet kirjahyllyyn ovia, liukuovia ynnä muita ratkaisuja – ilmatiiviys on aika olennaista.
Keskellä oleva pino on lähtevien pino. Jotta jokin järkevä ja edes jossakin määrin myös budjettiimme sopiva ratkaisu löytyisi, on kirjojen määrää vähennettävä. Lähtevien pino ei ole riittävästi, mutta se on nyt alku. Osan kirjoista myyn, osa lahjoitetaan sukulaisille ym. läheisille, osan toivoimme voimamme lahjoittaa jonnekin, jossa niistä on iloa.
Morren maailmassa tämä näkyy siten, että jatkossa bloggaan paljon siitä, mitä pystyn lukemaan sähköisessä muodossa. Ja kehitykselle ja tekniikalle kiitos ja ylistys! Onneksi sähkökirjamaailma on jatkuvasti kehittymässä yhä parempaan suuntaan. Valikoimat laajenevat ja jospa hinnatkin tasaantuisivat.
En enää vastaanota arvostelukappaleita paperisessa muodossa, vaan pyydän ne mahdollisuuksien mukaan sähköisenä.
Tulen lukemaan enemmän myös englanniksi – yksi kirja odottaakin jo bloggaustaan. Nyt vain on aika ja voimat olleet kortilla tämän suhteen.
Työhöni kustannustoimittajana tämä ei juurikaan vaikuta. Lähes kaikki hoituu sähköisesti ja ainakaan tässä vaiheessa printattu paperi ei aiheuta miehelleni oireita.
Kirjoista luopuminen teki kipeämpää kuin hiuksista luopuminen. Nimittäin hiusten värjääminen ei myöskään tule enää tässä taloudessa kyseeseen.
Niinpä ainakin tämän kirjasyksyn ajan minut tunnistaa astetta vähähiuksisemmasta lookista. Olen tähän kyllä oikein tyytyväinen ja saatanpa viihtyä tässä pidempäänkin. On kuulkaa sen verran helppohoitoinen!
Mutta tällaista siis Morrelaan tänä syksynä. Kirjat elävät aina.
Kommentit
Lähetä kommentti