Sivumäärä: 335
Pisteet: 3/5
Mistä minulle: arvostelukappale
Kirjailija Emmi Itäranta valloitti monet esikoisteoksellaan Teemestarin kirja vuonna 2012. Itärannan tyyli ei silloin valloittanut minua täysin – eikä niin tapahtunut nytkään. Ihailen sitä kyllä, mutta en ihastunut.
Kudottujen kujien kaupunki on fantasiatarina Elianasta ja Valeriasta. Eliana löytää pahoin loukkaantuneen Valerian Seittien Talon pihalta ja siitä alkaa seikkailu valheiden ja oudon sairauden verkossa. Kehen voi luottaa? Mihin paeta? Ovatko unet kirous vai pelastus? Verkoista lujin on kuitenkin rakkaus.
Kaikkein eniten ihailin Emmi Itärannan kieltä. Se soljuu kauniisti, istuu tarinaan täydellisesti ja on kerta kaikkiaan sujuvan ja aidon oloista – ei tekemällä tehtyä.
Valeria tuijottaa minua. Loistelasin sinertävä valo maalaa esiin hänen kasvojensa muodot, pimeästä kohoavan vieraan maiseman. Kuulen oman hengitykseni, joka täyttää ilman välillämme, täyttää huoneen, täyttää talon ja kenties kaupungin ja maailman, kunnes ei jää kuulematta keneltäkään. Yritän lukea Valerian ilmeestä, hänen asennostaan, mitä hän aikoo. Hän on jähmettynyt istumaan vuoteeni reunalle eikä liikahda pitkään hetkeen. Lopulta jokin kulkee hänen kasvojensa poikki, ehkä päätös. Hän nousee seisomaan. Patja rasahtaa, kun sen merileväsisukset vapautuvat hänen painonsa alta. Hän kääntää selkänsä.
(s. 82)
Itärannan luoma fantasiamaailma vaikutti kiinnostavalta, rumankauniilta ja omaperäiseltä. Olisin mielelläni lukenut siitä ja etenkin sen muodostumisesta lisää. Olin tulkitsevinani heikkoja kaikuja siitä, että maailma on jonkinlainen muunnos omastamme, mutta mitään vahvoja viittauksia suuntaan tai toiseen Itäranta ei anna.
Juonikuviolle en lämmennyt lainkaan. Ei siinä nyt varsinaisesti vikaa ollut. Ei logiikkavirheitä, tökeröyttä tai muuta sellaista. No ehkä hiukan eräs rakkaussuhde tuntui päälleliimatulta, mutta sekin on makuasia. Valtaapitävien kulissien murtaminen on vain jotenkin ehkä jo tässä genressä niin nähty, että olisin kaivannut jotain omanlaistaan jippoa siihen.
Kudottujen kujien kaupunki ei siis ole ehkä sen juonivetoisen lukijan ykkösvalinta. Mutta jos kielestä tahtoo nautiskella, niin älä jätä tätä väliin.
Komeaa kansikuvaa kelpaa myös ihastella. Se on Jussi Kaakisen käsialaa.
HelMet-lukuhaasteesta nappaan tällä kohdan 3. kirjassa rakastutaan.
Kirjablogeissa muualla tätä on kehuttu kovasti, joten käykääpä lukemassa vaikka näistä:
Lumiomena
Kirsin kirjanurkka
P.S. Rakastan kirjoja
Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Ullan Luetut kirjat
Kulttuuri kukoistaa
Minuun juuri kielen herkkyys ja hengittävyys teki vaikutuksen, listaan sen yhdeksi parhaaksi lukemistani kirjoista viimeiseen kymmeneen vuoteen. Takuulla tulen ottamaan sen monesti uudestaan sieluani lämmittämään. Odotamme seuraavaa teosta innolla?
VastaaPoistaPidin ja pidän valtavasti Teemestarin kirjasta. Kudottujen kujien kaupunki on hieno, mutta tarina ei säväytä samalla tavalla. Vastaavia on kerrottu paljon.
VastaaPoistaTeemestarin kirja säväytti ilmestymisvuonna ja minulle se oli vuoden paras kirja. Kudottujen kujien kaupunki vain vahvisti kirjailijan fanittamista huikealla fantasiakirjalla :)
VastaaPoistaTämä on tosiaan ollut hyvin pidetty kirja - enkä kyllä ihmettele sitä :)
VastaaPoistaPidin Teemastarista kielen ja kuvailun tasolla, mutta tarina jäi jotenkin kesken. Minulle juoni ja henkilöhahmot ovat kaiketi ne tärkeimmät. Kudottujen kujien kaupunki ei sitten ehkä ole minulle kirjoitettu.
VastaaPoista