Stephen King: Julma leikki (1992 / 1993)

Gerald's Game
Suomennos: Heikki Karjalainen
Kustantamo: Tammi
Sivumäärä: 367
Pisteet: 4/5
Mistä minulle: oma ostos

Kaipasin vuoden alkuun jotakin takuuhyvää kirjallisuutta, ja usein käännän silloin katseeni setä Stephenin puoleen, etenkin vanhempaa tuotantoa silmäillen.
Julma leikki on jostain syystä jäänyt minulta aikanaan lukematta. Ehkä siksi, että se perusidealtaan kuulostaa tylsältä. Oikeasti kirja on todella moniulotteinen, yllättävän feministinen – ja sattumalta nyt myös täällä Suomessa (ehkä Euroopassa laajemminkin) hyvin ajankohtainen.

Julma leikki kertoo Jessiestä, joka on jäänyt alastomana käsiraudoissa syrjäiselle mökille. Hän on lähtenyt miehensä Geraldin kanssa viettämään sellaista viikonloppua, mutta Jessie ei lopulta haluakaan leikkiä. Kun Gerald käy hänen päällensä, Jessie potkaisee miestään. Gerald kuolee – ja Jessie tajuaa olevansa pulassa, pahassa pulassa. Hän on käsiraudoilla kiinni sängyssä, yksin kuolleen miehensä kanssa muun maailman tavoittamattomissa. Jossain kaukana haukkuu koira... Jessie ei pääse pakoon itseltään, muistoiltaan. Asiat on nyt käytävä läpi.

Stephen King on ottanut kirjassaan vahvan kytköksen Nabokovin Lolitaan. Kyseessä on Jessien ja hänen isänsä suhde. Jessien äiti syyttää epäsuorasti Jessietä isänsä viettelystä. King käsittelee aihetta jotenkin raadollisemmin, napakammin ja uskottavammin kuin Nabokov. Kingin lähestymistapa ei toki ole samalla tapaa korkeakirjallinen kuin Nabokovilla.
Minua kiehtoi tässä asetelmassa todella paljon tämä moraalinen dilemma. Etenkin Jessien äidin näkökulma olisi ollut todella kiinnostava. En tiedä, onko aihe vielä kovin tulenarka ja vähän itseäkin hirvittää edes ajatella asiaa. Kirjallisuuden kautta olisi kuitenkin kiinnostavaa pyöritellä tällaisen kolmiodraaman tiimoilta syyllisyyttä, syyttömyyttä, vastuuta omasta toiminnasta ja mistä kaikki se kumpuaa.
Teemansa vuoksi tässä on myös viittaus Dolores Claiborneen. Harmillista, että minusta viittaus oli vähän kömpelö, jos ei sitä hoksaa.

Viikko sitten etenkin Twitterissä herätti kohua #lääppijä -kampanja, jossa naiset ja miehet kertoivat kokemuksistaan aiheen tiimoilta. Minäkin twiittasin muutamaan otteseen – samalla kun luin tätä. Julma leikki osui hyvään saumaan. Teos ei puhu pelkästään insestistä, vaan ylipäätään oikeudesta koskemattomuuteen, kieltäytymiseen ja etenkin näiden seurauksiin. Syyllisyys, häpeä, leimautuminen... Sattumalta tänään osui silmiini bloggauskin tästä: Raiskattu ei ole ryöstetty.
Julma leikki on Jessien kasvutarina. Yksin hän ei onnistu, vaan apuna ovat äänet menneisyydestä: Ruth ja Pikkis (eli Pikkuvaimo).  Yhteisöllä on vahva rooli siinä, miten me selviämme vai selviämmekö.

Varsinainen kauhun osuus tässä jäi hieman ohueksi, uskallan sanoa jopa päälleliimatuksi. Loppuvaiheessa selvitellään erään nekrofiilin toimia, mutta sen osuuden olisi kyllä voinut jättää välistä. Ällökiintiö oli jo täynnä, eikä se tuonut tarinaan oikein mitään.

Suosittelen tätä teosta kaikille, jotka ovat:
kiinnostuneita moraalisista dilemmoista
kohdanneet seksuaalista väkivaltaa lievästä lääppimisestä raiskaukseen asti
lukeneet Lolitan

HelMet-lukuhaasteessa tämä sijoittuu kohtaan 15. kirjan kansi on mielestäsi ruma. On.

Kommentit

  1. Tämä oli minulle positiivinen yllätys, kun luin sen viime vuonna. Tarinassa on yllättävän toimiva jännite, vaikka se tapahtuu pääosin vain yhdessä huoneessa. Pidin myös Avaruuscowboyta todella ahdistavana tarinan keskivaiheilla, lopussa meni hiukan selittelyksi. Ottaen huomioon, että Kingillä on ollut myös kömpelöitä naishahmoja (mm. Christine), pääsi hän minusta loistavasti päähenkilönsä psyykeen.

    Julma leikki on varmaan suosikkejani Kingin tuotannosta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kyllä hieno ja kumosi ennakko-oletukseni tylsästä kirjasta. Ja samaa mieltä tuosta Avaruuscowboysta :)

      Poista

Lähetä kommentti