Suomennos: Jouko Vanhanen
Kustantamo: Moreeni
Sivumäärä: 326
Mistä minulle: oma ostos
Apteekkari Melchior -sarja viehättää minua, koska tarinat sijoittuvat 1400-luvun Tallinnaan. Historiallinen miljöö houkuttaa aina, ja Tallinnasta tuntuu olevan varsin vähän tarinaa suomenkielisissä historiallisissa romaaneissa. Vähän vaihtelua siis Helsinki, Turku, Tukholma, Pariisi ja Lontoo -kuvioille.
Kummitustarinat ovat myös aina uteliaisuuttani kutkuttavia. Koska tämä sarja on vahvasti realismin puolella, niin oli arvattavissa ettei tähän liity yliluonnollista elementtiä. Kummitustarina kumminkin sopi hyvin aikalaiskuvaan, jossa nämä jutut otettiin hiukan vakavammin.
Melchiorin kotinurkilla taas siis tapahtuu ja utelias apteekkarimme ei voi olla pistämättä nokkaansa asioihin. Hiukan kauhumaiseen tunnelmaankin päästään mm. ruumiiden leikkelyn ja haudankaivuun tunnelmissa. Sukuriitojahan siellä taustalla myllää. Vihalla on pitkät, pitkät jäljet.
Rataskaivokadun kummitus (sivumennen sanoen tuo viirastus-sana on ihana!) oli kuitenkin vähän puuduttava. Ihmeellistä tyhjäkäyntiä, moralisointia ja Melchiorin omia tunnontuskia. Se katkoi jännitettä jatkuvasti ja teki lukemisesta aika puuduttavaa.
Noin muuten viehätyn aikalaiskuvauksesta, apteekkarin toimien kuvauksesta ja historiasta. Jatkanen sarjan parissa hiljalleen.
Apteekkari Melchior -sarja:
Olevisten kirkon arvoitus
Rataskaivokadun kummitus
Pyövelin tytär
Piritan kuristaja
Muistelen että tässä oli mielenkiintoisista aineksista saatu aika tylsä soppa. Keskivaiheilla oli aika paljonkin jaarittelua, mutta onneksi tahti piristyi loppua kohti. Kirjassa oli myös paljon omituisia lauseita (ehkä vika oli käännöksessä?), ja aikamuoto vaihtui jatkuvasti preesensiin ihan yllättäen.
VastaaPoistaHistoriallinen kuvaus oli kyllä ihan mielenkiintoista, ja olen aikonut lukea sarjasta vielä ainakin toisen kirjan. Tämä kakkososa oli ensimmäinen joka sattui käteen, joten seuraavaksi nappaan luettavaksi ykkösosan.