Alexandre Dumas (nuor.): Kamelianainen (1848 / 1954)

La dame aux Camélias
Suomennos: Kyllikki Villa
Kustantamo: Otava
Sivumäärä: 253
Mistä minulle: oma ostos

Alexandre Dumasin (sen nuoremman, vaikka olenkin laittanut samaan asiasanaan molemmat Dumasit) Kamelianainen on roikkunut hyllyssäni pitkään lukemattomana "luen-sit-joskus"-kirjana, jonka ostin joskus divarista kun halvalla sai.
Kiitos HelMet-lukuhaasteen tämä tuli nyt vihdoin luetuksi haastekohtaan 38. Jossain päin kielletty kirja. HelMetin sivulla on kätevä Kiellettyjen kirjojen lukumaraton, joka kertoo Kamelianaisen olleen kielletty 1800-luvulla Englannissa, Ranskassa ja Italiassa, ja vielä 1950-luvulla Neuvostoliitossakin.

Kamelianainen on ehta klassikko, joka perustuu Dumasin omiin kokemuksiin. Tarina kertoo Armand Duvallista, joka on rakastunut Marguerite-nimiseen kurtisaaniin. Riipaiseva tarina päättyy Margueriten tuberkuloosin aiheuttamaan kuolemaan. Kamelianaisessa pohditaan etenkin seksuaalimoraalia, mutta myös luokkaerojen aiheuttamia paineita.
Teos on filmatisoitu lukuisia kertoja; esimerkiksi Moulin Rouge! on Kamelianaisen modernisoitu versio. Oopperana taas La Traviata (pitäisi päästä katsomaan!) kertoo Kamelianaisen tarinan.

Olin yllättynyt siitä, kuinka feministinen teos Kamelianainen on – aikalaisekseen! Ja miksi tämä on klassikko? Siksi, että se on edelleen kestänyt hyvin aikaa.
Tämä Margueriten puheenvuoro voisi olla hyvin 2010-luvultakin (s. 150):
"Sinä olit ainoa ihminen jonka seurassa uskoin heti voivani ajatella ja puhua vapaasti. Kaikki pyrkivät aina tarkkaan tutkimaan minunlaisteni tyttöjen joka ainoaa sanaa ja vetämään johtopäätöksiä kaikkein merkityksettömistäkin teoistamme. On luonnollista ettei meillä ole ystäviä. Meillä on itsekkäitä rakastajia, jotka tuhlaavat omaisuutensa ei suinkaan meihin, niin kuin he väittävät, vaan omaan turhamaisuuteensa.
Näiden miesten seurassa meidän tulee olla iloisia silloin kun he ovat hyvällä tuulella, hyvinvoipia silloin kun he haluavat syödä illallista ja skeptillisiä silloin kun hekin ovat. Meillä ei saa olla sydäntä, muutoin meille aletaan virnistellä ja menetämme arvomme.
Me emme kuulu itsellemme. Emme ole enää olentoja, olemme esineitä. Miesten itserakkaus asettaa meidät ensimmäiselle sijalle, mutta heidän arvoasteikossaan olemme viimeisinä. --"

Suosittelen Kamelianaista erityisesti miehille. Ihan vain toisenlaisen näkökulman saamiseksi.

Kommentit

  1. Kamelianainen on moniulotteisesti kirjoitettu hieno pieni teos.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti