Sivumäärä: 270
Mistä minulle: oma ostos
Syysmaa-projektini on ollut pitkä, mutta en voi sanoa vaivalloiseksi. Sujuvaa luettavaahan tämä on ollut, enkä lainkaan kadu sarjan ostamista hyllyyni.
Sarjan viides osa, Varjoja, on nimensä mukaisesti synkkä ja täynnä varjoja. Se on kuitenkin yksi Syysmaa-sarjan parhaimmista osista. Luin tämän jo lähes kaksi kuukautta sitten ja muistan erityisen hyvin sen turvallisuuden tunteen, kun kirjaa luin. Turvakirja, se on jotain leppoisaa, luotettavaa ja antaa jonkinlaisen pehmeän säväyksen lapsuusvuosista, vaikka tämä ei lapsuusaikojeni kirja olekaan. Samaan on kyennyt vain Eddingsin Belgarionit (ihan aito lapsuuskirjani) ja J. K. Rowlingin Harry Potterit.
Varjoja kuvaa Punatertun kylän elämää, jonne ovat saapuneet Yölaaksosta kotoisin oleva Kolmisointu ja raskaana oleva, Yölaaksoon eksynyt ja sieltä paennut Lorana. Lorana käy läheiseksi etenkin paineiden alla olevan Zaran kanssa ja tunnelma Punatertun kylässä muuttuu yhä ahdistavammaksi. Lopulta joidenkin pitää jopa paeta.
Erityisesti tämä ahdistava tunnelma ja Zaran muutos ovat minusta hienosti toteutettu. Pidin siitä, ettei elo Punatertussa ja Villipihlajan huomassa olekaan vain autuutta ja onnea. Ei se uskonto itsessään, vaan ne ihmiset. Tavallaan tämä on hyvin ajankohtainen kirja nytkin...
Pidin kovasti myös Merkinosin ja Adairan suhteen kehittymisestä, joka toi etäisesti mieleen J. S. Meresmaan Mifonki-sarjasta Danten ja Ardisin suhteen. Nämä suhteet eivät ole sinällään vertailukelpoisia (henkilöt ovat hyvin erilaisissa tilanteissa), mutta suhteissa ja niiden kehityksessä on jotain arkipäiväistä, tuttua ja todellista. Aikuismaista. Ei fantasiassa tarvitse olla vain teini-ikäisten ihastumisia, vaan nuortenkirjoissakin voidaan kosketella myös aikuisten parisuhteiden ongelmia (muutenkin kuin perheväkivallan kautta, mitä nuortenkirjoissa usein näkee).
Kaiken kaikkiaan Varjoja oli miellyttävä lukukokemus! Edelleen suosittelen tätä sarjaa myös aikuisille lukijoille. Syysmaa-sarjan teemat ovat monilta osin ajankohtaisia – ja iättömiä.
Liitän tämän myös Helmet-lukuhaasteeseen kohtaan 7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja. Syysmaan fantasiamaailma on tulkintani mukaan keskiaikaistyyppinen, ja jollakin tapaa suloisen kaunis miljöö, jossa on niin upeita metsiä kuin tunnelmallisia pikkukaupunkejakin. Vaikka Syysmaan yhteiskunta ei vastaakaan ihannettani, olisi Syysmaa maailmana sellainen, jossa voisin kuvitella viihtyväni.
Syysmaa-sarja:
Varjoja
Matkalaiset
Kommentit
Lähetä kommentti