J. S. Meresmaa: Naakkamestari (2016)

Kustantamo: Robustos
Sivumäärä: 163
Mistä minulle: oma ostos

Naakkamestari oli yksi tunnetasolla jännittävimpiä lukukokemuksia. Tuntui hykerryttävän oudolta tarttua "oman kirjailijan" teokseen, jonka tekoprosessiin ei ole kuitenkaan osallistunut millään tapaa.
Tästä tulee nyt ehkä puoliksi hiukan Kusti kertoo -postaus ja puoliksi perinteisempi bloggaus.

Olen siis Meresmaan teoksia kustannustoimittanut paljon. Suurimman osan Mifongeista ja Keskilinnan ritarit. Joitakin novelleja yhdessä toisen toimittajan kanssa.
Naakkamestarin ostin kustantajalta ihan kuten tavallinen lukija.

Tein pientä itsetutkiskelua, kun kuulin Naakkamestarin voittaneen Robustoksen pienoisromaanikilpailun ja siten ilmestyvän sieltä. Olinko mustasukkainen? Koenko, että minua on huijattu?

Voin rehellisesti sanoa, että ei. Ei mustasukkaisuutta, ei huijauksen tunnetta. Minusta kirjailijakulttuuri on tänä päivänä niin selkeästi sitä, ettei ole enää sitä yhtä ja ainoaa luottokustannustoimittajaa. Sellainen toki voi olla, en minä sillä. Mutta se ei ole enää se ainoa oikea toimintatapa. Kirjailijat julkaisevat eri kustantamoille, erilaisia tekstejä jne. On selvää, ettei yhdessä kustannustoimittajassa pitäytyminen ole aina tekstin etukaan – ja sehän se isoin asia on. Tekstillä pitää olla sille sopiva kusti.

Etukäteen myös pelkäsin Naakkamestarin lukemista. Kustannustoimittaisinko sitä koko ajan päässäni? "Olisin kyllä... Miten tässä on tällaista? ... Tätä olisi voinut tiivistää..." jne. Valitettavasti se on toisinaan ammattitautini vapaa-ajan lukemisessani. Yksi ammatin varjopuolia.
Pelkoni oli turha. Tarina imaisi eikä minulla ollut aikaa eikä tarvetta jäädä miettimään, että miten olisin itse tekstiä käsitellyt.

Tarina on kaunis, haikea ja surumielinen steampunk-tarina Tampereelta. Se kertoo hylätystä Ennistä, jolla on tehtävä. Ja kun hän löytää naakan, hänen elämänsä muuttuu rajulla tavalla.
En oikeastaan halua paljastaa kirjasta enempää. Meresmaan tarina ei etene mitään tuttuja polkuja – ja silti siinä on jotain sadunomaista ja perinteistä.
Paitsi sen verran on kyllä sanottava, että hiukan yllätyin siitä, ettei tässä ollut oikeastaan lainkaan romantiikkaa. Ei sillä, että olisi pitänyt ollakaan, mutta se kiinnitti huomioni – hyvällä tavalla. Ei hyvä tarina vaadi romanttista ihmissuhdetta, edes muodon vuoksi, kuten monesti genrekirjallisuudessa näkee.

Naakkamestari kuulostaa myös ehdalta Meresmaalta. Kustannustoimittajana tämä oli ihanaa huomata. Olen toki ollut aika varma siitä, että Meresmaa on niin vahvaääninen kirjailija, etten minä kustina ole siihen voinut vaikuttaa (eikä se ole kustannustoimittajan tavoitekaan saada kirjailija kuulostamaan kustiltaan). Mutta oli myös huikeaa nähdä se käytännössä lukijana.

Naakkamestari oli siis kirja, jota sain vain lukea. Lukijana. Kirjallisuuden ystävänä, tarinoiden rakastajana.
Suosittelen tätä vaihtoehtohistoriallisten romaanien ystäville ja (henkisillekin) tamperelaisille. Ja sellasille lukijoille, jotka ovat kyllästyneet romantiikkaan, mutta haluavat silti lukea hyvän, koskettavan ja kauniin tarinan.