Suomalainen Kirjakauppa ilahdutti mainoskirjellään 10. lokakuuta, suomalaisen kirjallisuuden päivänä. Mainoskirjeen otsikko kertoi, että "Lokakuu on fantasiakuu!". Ja kyllähän te arvaatte, kuinka paljon tällainen ilahdutti – kunnes avasin kirjeen.
Mainoskirjeen nostossa ei ollut ainuttakaan kotimaista fantasiakirjaa – suomalaisen kirjallisuuden päivänä. Kampanjaa klikatessa 55 tuotteen joukosta löytyi yksi kotimainen; Elina Pitkäkankaan Kuura (josta koetan blogata Kusti kertoo -sarjassa pian).
Lähetin asiasta asiakaspalautetta ja keskustelua on hiukan käyty myös Twitterissä.
Tänään tilanne on kohentunut, kuten Suomalainen Kirjakauppa lupasikin. Nyt tuotteita on 58, ja näistä peräti NELJÄ on kotimaista fantasiaa. Loput ovat Harry Potteria, Soturikissoja ja värityskirjoja noin tiivistetysti.
Tietysti täytyy ottaa huomioon muutama seikka:
Suomalainen Kirjakauppa ei yksin valitse mitä se mainoskirjeissään mainostaa. Kustantamot ostavat mainospaikkoja haluamilleen kirjoille, ja siitä tulee tietyt nostot.
Kysyn kuitenkin, että eikö kirjakaupallakin voisi olla jotain omaa kulttuurista vastuuta? Totta kai kirjakauppa on liikeyritys, jonka tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen. Sama pätee kustantamoihinkin. Mutta eikö nämä kaksi toimijaa voisi yhdessä vetää välillä vähän kotiin päin?
Käännöskirjojen kulut täytyy saada katetuksi. Tämä on yksi syy, miksi kustantamot mielellään kampanjoivat käännöskirjoja esiinnostamalla. Jos ei tuotteen markkinointiin satsaa, se ei myy. Ja jos se ei myy, ei omiaan saa takaisin. Käännöskirjat maksavat kustantamolle enemmän, koska käännösoikeudet ja itse kääntäjän työ eivät ole ilmaisia.
Suomalaisen Kirjakaupan hyllyvalikoimissa on niukalti pienten kustantamoiden kirjoja. Ison osan kotimaisesta fantasiakirjallisuudesta julkaisee pienet kustantamot. Pienen kustantamon mahdollisuudet osallistua tällaiseen kampanjaan ovat aika rajalliset. Ensinnäkin se maksaa todella paljon. Ja toisekseen; mitä järkeä pienen kustantamon on ostaa kirjalleen mainostilaa, kun sitä ei edes myydä Suomalaisen Kirjakaupan myymälässä?
Tämä on se isoin asia, jossa toivoisin Suomalaisen Kirjakaupan tulevan vastaan. Eikö olisi kaikkien etu, jos kirjakaupan valikoima pysyisi mahdollisimman monipuolisena? On ymmärrettävää, että liiketilaa on rajallisesti. Mutta siltikin... Edes vaikka kampanjoittain?
Olisi mukavaa, että kirjakauppamaailma Suomessakin muistaisi, että fantasiakirjallisuus on muutakin kuin Harry Potteria (niin paljon kuin sitä rakastankin). Meillä on paljon kotimaista, tasokasta fantasiakirjallisuutta – myös aikuisille! Aikuiset edelleen ostavat ja lukevat ja kuluttavat fantasiaa. Luulisi, että esim. Game of Thrones -sarjan hypetys olisi herättänyt tähän.
Tarkoitus ei ole leipoa yksin Suomalaisesta Kirjakaupasta syyllistä. Mutta koska se on Suomen kirjakauppaketjuista suurin ja näkyvin, on sen toiminnalla valtavasti vaikutusta.
Kyse ei ole myöskään pelkästään fantasiakirjallisuudesta, mutta tässä näkyi oivallisesti se, kuinka vähän arvostetaan kotimaista kirjallisuutta laajemmalti katsottuna ja pienkustantamoiden painosta.
Vinkkaanpa tässä lopuksi kotimaisia fantsu-uutuuksia vuodelta 2016:
Alatalo Katri: Älä riko pintaa
Antila Samuli: Vasalli
Grönroos Satu: Tuulen suku
Haavisto Maija & Jyrkäs Juha (toim.): Marraskesi – tarinoita iholta ja ihon alta
Hallava Anna: Operaatio Huulituli
Heikkilä Mervi: Tuonella kulkijat
Isto Sanna: Maan alaiset
Jyrkäs Juha: Rutaimo
Karppanen Pasi (toim.): Spekulatiivinen Turku
Kuisma Hanna-Riikka: Viides vuodenaika
Leikola Markus: Uuden maailman katu
Lento Liliana: Dionnen tytöt
Leppänen Erkka: Praedor – Kirotun maan ritari
Luotola Laura: Suoja 1: Kaupungit ja paluu
Meresmaa J. S.: Keskilinnan ritarit (painettu)
Nummelin Juri (toim.): Kirotun kirjan vartija
Nupponen Anni: Hirviöasiakaspalvelu
Pitkäkangas Elina: Kuura
Peltoniemi Sari: Taivazalan joutsen
Silvonen Paula: Nukkemestari
Simukka Salla: Sisarla
Sirola Jouko: Palanneiden vuoksi
Tammimaa Essi: Noaidin tytär: Tulva
Tiainen Marja-Leena: Viestejä Koomasta
Tikkanen Raimo E.: Yshaloon
Toivonen V. M.: Mimirin lähde
Turtchaninoff Maria: Naondel
Vuorela Ville: Käärmetanssija
Naurettavaa kyllä. On tullut jo aika selväksi etteivät Suomalainen tai Akateeminen kirjakauppa koe minkäänlaista kulttuurista vastuuta. Esim. nykyään tehdään ehkä laadukkainta runoutta Suomen kirjallisuuden historiassa. Vaan kuinka paljon sitä on esillä esim. Suomalaisessa? Se on unohdettu ja syrjäytetty täysin. Ja ehkä niin kuuluukin olla. Ehkä se ei kuulukkaan tuollaisiin paikkoihin.
VastaaPoistaTyperää silti, kaikki tämä.
Ensin tuli mieleen, että eihän Suomessa kirjoiteta kovin paljon fantasiaa, mutta tuo lista todistaa kyllä väitteen vääräksi. Kotimaista kirjallisuutta pitäisi mainostaa enemmän; itse en olisi osannut edes etsiä noita kirjoja!
VastaaPoistaNäin listassa heti muutaman, jotka aion lukea. Kiitos siis listauksesta! Kotimaisuus on nosteessa, ja kotimaisuutta tahdotaan nykyään suosia palveluissa ja tuotteissa, miksi ei siis kirjakaupoissa?
VastaaPoistaListasi kyllä todistaa tosiaan vääräksi sen ajattelun, ettei Suomessa paljon fantasiaa kirjotettaisi!
VastaaPoistaTulipa tästä mieleen sanotaankonoin kahdenkymmenen vuoden takainen puhe että fantasiaa tunnuttiin pitävän aika lailla nuorten viihdesarjoina joiden tehtävä oli lähinnä olla rahallisesti tuottavaa ja sillä rahalla voitiin sitten kustantaa vähemmän kaupallista kirjallisuutta, itsessään arvoa sillä ei ollut ja epämääräisempää kamaa ei juuri julkaistu (tai kyllähän sitä kuitenkin tuli Jalavalta ja FAN-sarjassa...)
VastaaPoistaSuurten kustantamojen ja kauppojen näkökulmasta tilanne ei ole muuttunut.