Blogi jäi vuoden 2016 lopulla pitkälle, pitkälle tauolle. Olin jo silloin aika varma, etten kokonaan lopettaisi, siksi kirjoitinkin vain tauosta. Ja nyt, kaksi vuotta myöhemmin, tuntuu siltä, että pitää palata.
Olen kaivannut bloggaamista.
Ensinnäkin siksi, että se on mukava tapa.
Toisekseen muistan paremmin, mitä olen lukenut ja ennen kaikkea mitä olen ajatellut lukemastani. Kirjoittaminen on minulle paras tapa sisäistää ja jäsentää ajatuksia. Koulussakin olin niitä outoja, jotka pitivät kalvosulkeisista. Yliopistossa oli kauheaa, kun yhtäkkiä asiat pitikin napata itse luennoitsijan, joskus hyvin haparoivasta ja poukkoilevasta, luennosta. Loppuvuosina yliopistossa jotkut ihanat lehtorit ja proffat käyttivät powerpointeja.

Neljännekseen sopivalla aasinsillalla... Ilman blogistaniaa minäkin olen kohtuullisen pihalla mitä kaikkea ilmestyykään, mikä kirja kerää blogisavuja, mikä on in, hot, pop ja rock.
Joten tässä sitä ollaan. En tiedä paljonko ehdin lukea ja blogata, sillä lähes kokonainen vuosi apurahakirjailijana päättyi ja olen taas sorvin ääressä kustannustoimittajana. Olen kaivannut sitäkin ja kaikkea hienoa onkin taas tulossa!
Uusia julkaisuja ei ole nyt ihan justiinsa näkyvillä. Tuorein on novelli "Tivoli Tuska" Osuuskumman antologiassa Sirkus Synkkä. Työn alla on kaikenlaista, mutta etenkin viime vuosi oli monesta syystä aika raskas. Yhtenä näkyvimpänä muutoksena varmasti se, että erosin Osuuskumma-osuuskunnasta syksyllä 2018.

![]() |
Loitsu 2 vuotta |

Käytännön syistä Simppa ei asu meillä kotona, vaan läheisellä tallilla isossa pihatossa. Simppa ja pihatto pitävät huolta työkyvystäni. Opin näinä vuosina huomaamaan myös sen, että istumatyö todella käy selän päälle. En viihdy kuntosaleilla (kokeiltu on kymmeniä kertoja), mutta ratsastus ja tallityöt lantahommineen tekevät oikein hyvää.
Notta hengissä siis ollaan. En uskalla luvata mitään bloggaustahtia tahi haasteita tai muuta sellaista. Koetan päivittää blogin ja omat tiedot ajantasalle ja ehkä päivittää ulkoasua muutenkin johonkin suuntaan. Mutta ennen kaikkea koetan lukea ja kuunnella äänikirjoja enemmän. Viime vuonna saldo oli vaivaiset reilut 20 kirjaa. Jumitin niin pahasti Mustan tornin ja mustan vuoden parissa muutenkin. Jospa nyt siis paremmalla onnella, suotuisimmilla tuulilla.
Ihanaa, että palaat blogimaailmaan! <3
VastaaPoistatoivottavasti Mustan tornin (ja vuoden) varjo väistyy pian.
Kyllä tää tuntuu kuin kotiin palaisi <3
Poista