Suomennos: Maija Paavilainen
Kustantamo: Bazar
Sivumäärä: 389
(Kirja-arvio kopioitu Instagram-tililtäni.)
Morren dekkarikoetukset jatkuvat (ks. Instagram-tilini kohokohdat).
Suositusten joukossa oli Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarja ja tartuin tietysti avausosaan Piiraan maku makea (kiva nimi!). Suomentanut Maija Paavilainen.
Tarina sijoittuu 1950-luvun Englantiin, jossa liikanokkela 11-vuotias Flavia ratkoo rikoksia. Tästä vähän varoiteltiinkin, että tämä joko todella kolahtaa tai sitten ei.
Minuun ei. Tässä oli liikaa epäuskottavuuksia ja ennalta-arvattavuutta minun makuuni. Flavia oli tosiaan aivan yltiökekseliäs, mikä on varmasti tahallistakin. Mutta muutakin oli, esimerkiksi Flavian sisarusten täydellinen välinpitämättömyys siihen, että heidän kotinsa puutarhasta löytyi ruumis. Se ei tuntunut hetkauttavan mitenkään.
Välillä kirja sortui turhanaikaiseen jaaritteluun ja nimidroppailuun. Flavia oli paikoin hauska hahmo ja pidin hänen sarkasmistaan. Ja hyväksi asiaksi voi sanoa, että sain tämän luettua! Sarjan pariin en kyllä tämän enempää halaja.
Tämä sopii oivallisesti dekkarinälkäisille lukijoille, jotka eivät piittaa väkivaltaisuuksien kuvailuista. Eikä tässä murhata nuorta naista!
Kommentit
Lähetä kommentti