Sivumäärä: 297
Lukija: Toni Kamula
Kesto: 8 tuntia 31 minuuttia
(Kirja-arvio kopioitu Instagram-tililtäni.)
Kuuntelin eilen loppuun Petra Rautiaisen esikoisromaanin Tuhkaan piirretty maa, joka vie lukijansa 1940-50-lukujen sodan ja rotuopin runtelemaan Lappiin. Toimittaja Inkeri on saapunut etsimään kadonnutta aviomiestään, mutta löytää paljon muutakin.
Tuntuu pahalta ja silti tarpeelliselta julkaista arvio juuri tänään, kun Euroopassa on syttynyt sota. Historia ei opeta ihmiskunnalle näemmä mitään, vaikka monista sodista opetetaan kouluissa ja vaikka julkaistaan hienoja, faktoihin pohjautuvia romaaneja, kuten tämä teos.
Tuhkaan piirretty maa on säälimätön ja julma. Sotavankien kiduttamiseen ei tarvita mässäilevää kuvailua, kylmät toteamiset riittävät. Samoin saamelaisten tyrmistyttävään kohteluun. Näistä on ainakin omana kouluaikanani 90-luvulla jätetty kertomatta, vaikka tämä on kiinteä osa Suomen historiaa.
Aivan täysin en romaanille syttynyt. Oli vähän venyttämisen makua. Huvitti myös jatkuva tupakoinnin kuvailu. Mutta pidin Inkerin hahmosta todella paljon. Inkeri ei ollut pelkästään ristiriitainen, vaan jotenkin syvemmin inhimillinen ihminen, jossa oli paljon erilaisia puolia, jotka nivoutuvat toisiinsa saumattomasti. Yksi parhaiten rakennettuja hahmoja, joista olen lukenut.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan tämän kohtaan 8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua.
Kommentit
Lähetä kommentti