Sivumäärä: 314
(Kirja-arvio kopioitu Instagram-tililtäni.)
Maaliskuun luettuihin kuului Inkeri Markkulan teos Maa joka ei koskaan sula. Se kertoo kanadalaisen Jonin ja saamelaisen Unnin rakkaustarinan, mutta myös alkuperäiskansan julmasta ja törkeästä kohtelusta, ja hiukan myös ilmastonmuutoksesta.
Teos oli hyvin kirjoitettu ja mukaansatempaava. Täydellisen mittainen myös, mikä on ilahduttavaa. Liian usein törmää suotta venytettyihin tarinoihin.
Hiukan allergiaa aiheuttaa nämä äkisti syntyneet, elämänmittaiset rakkaustarinat. Jotenkin en päässyt mukaan Unnin ja Jonin rakkauteen, toisin kuin Alasien ja Nilakin tarinaan, joka oli lumoava ja sydäntäsärkevä.
Sivuhuomiona taas virtsaamisen esiin nostaminen. Mikä pissakausi kotimaisessa kirjallisuudessa on menossa?! Tämä on nyt kolmas lyhyen ajan sisään luettu kirja, jossa pissaaminen nostetaan esiin (Myllymäen Holly ja Oikarisen Piispa ovat kaksi aiempaa).
Joka tapauksessa Maa joka ei koskaan sula on hieno teos, jota voi suositella kaikille.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan tämän kohtaan 2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa.
Kommentit
Lähetä kommentti