Kustantamo: Otava
Suomennos: Samuli S.
Sivumäärä: n. 200
(Kirja-arvio kopioitu Instagram-tililtäni.)
Tuli luettua klassikkona pidetty Jules Vernen nuortenkirja Salaperäinen saari. Meillä on Marttojen lukupiirissä teemana Ranska, joten katsoin tämän oivalliseksi saumaksi lukea teos. Suomentaja on Samuli S.
No niin... Ihan hanuristahan tämä oli, anteeksi vain. Tiedän kyllä, että en kuulu kohderyhmään ikäni ja sukupuoleni johdosta. Aikakin on väärä. Mutta silti...
Tarina lähtee siitä, kun viisi miestä haaksirikkoutuu salaperäiselle saarelle. He elävät siellä neljä vuotta, kunnes kohtaavat pelastajansa. Tänä aikana miehet rakentavat hyvinkin nopeasti hyvinkin (aikalaiset) olosuhteet hisseineen, navettoineen, uunineen päivineen. Maanmainio Cyrus Smith on niin pätevä insinööri, että saa Ihmemies MacGyverin näyttämään onnettomalta tunarilta. Syntyy pumpuliruutia, teräsharkkoja ja viljelyksiä...
Eihän seikkailukertomuksen idea ole pysyä orjallisesti realiteetin rajoissa, mutta jotain rotia?!
Nykulukijalle silmiin pisti rasistinen kieli ja asenne. Tiettyjä alkuperäiskansoja verrataan orankeihin ja muuta sanastoa ei tarvitse varmaan arvuutella. Toki 1874 ilmestynyt teos on aikansa lapsi.
Toinen seikka on naisten lähes täydellinen näkymättömyys. Vasta teoksen loppusivuilla annetaan ymmärtää, että moisia olentoja on olemassa. Haaksirikkoutunut miesryhmä jopa suunnittelee saaresta uutta Amerikkaa teoksen alussa. Avoimeksi jäi, miten he olisivat aikoneet lisääntyä...
Mielestäni klassikon tulee kestää aikaa. Tämä ei ole kestänyt.
Helmet-lukuhaaste sijoitan tämän kohtaan 42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä.
Kommentit
Lähetä kommentti