Suomennos: Helinä Kangas
Kustantamo: WSOY
Sivumäärä: 167
Taannoin heitin Instagramissa Dekkari Morrelle -kyselyn. Minähän en tunnetusti juuri dekkareja lue, mutta kai lajityypin laajassa kirjossa löytyisi edes jotain minulle sopivaa? Laitoin sitten melkoisen listan vaatimuksia ja haasteen suositella minulle vaatimusteni raameihin edes jollakin tapaa sopivia dekkareita. Ehdotuksia tulikin kivasti. Osan tyrmäsin heti jo esittelyn perusteella, osan jätin kesken, osan olen lukenut ja tähän mennessä yksi on ilahduttanut niin, että käyn myös jatko-osan kimppuun kunhan joudan. Dekkari Morrelle -kohdan löydät Insta-tililtäni kohokohdista. Ehdotuksia otetaan yhä vastaan!
Andrea Camillerin Moltalbano-dekkarit olivat yksi suositus. Googlailun perusteella tuntui ihan kokeilemisen arvoiselta vaihtoehdolta, ja plussaa olisi mahdollisuus törmätä Alfa Romeoihin. Tästä on myös tehty tv-sarja.
Aloittaminen oli helppoa, sillä ensimmäinen osa oli vain 167-sivuinen pikku kirjanen. Yhtään pidempään tätä ei olisi kyllä jaksanutkaan.
Veden muoto käsittelee maakuntasihteeriksi nimitetyn insinööri Luparellon kuolemaa, joka halutaan kiivaasti kuitata tavanomaisella sydänkohtauksella. Komisario Montalbano ei kuitenkaan selitystä (jonka ruumiinavauskin vahvistaa) niele, vaan hänellä on jokin tunne siitä, että taustalla on muutakin. Ja onhan siellä poliittista kikkailua. Tausta oli tosi monimutkainen, mistä en oikein tahtonut saada tolkkua. Häiritsi myös se, että moni asia pohjautui Montalbanon "johonkin tunteeseen". Tiedän toki, että monesti kokenut ammattilainen todella aistii jotakin, mitä ei itsekään osaa selittää. Silti siihen nojaaminen tuntui vähän laiskalta ratkaisulta.
Italialainen temperamentti tulee hyvin ilmeiseksi alusta asti. Se olikin tämän kirjan kantava voima. Toinen oli kerronnan sarkastinen tyyli, josta pidin kovasti. Sen sijaan tympi se miesdekkaristeille kovinkin tyypillinen tapa kiinnittää huomiota naisten ulkonäköön ja Veden muotokin vilisi kaunottaria, jotka olivat enemmän ja vähemmän Montalbanon perään. Toki aikalaisuus selittää jotakin, mutta kovin tunkkaiselta tuntui.
Eipä siis Montalbanokaan pääse jatkoon. Teoksen nimikin jäi vähän epäselväksi, mihin sillä oikein viitattiin tai mitä sillä haluttiin kertoa. Veden muodosta käydään yksi lyhyt ja kovin irrallisen oloinen dialogi, joka ei tuntunut kytkeytyvän tarinaan millään tavalla. Lisäksi tarinassa ei mainittu ainuttakaan Alfa Romeota, vaan lähinnä yksi Bemari. Pöhhöh.
Kommentit
Lähetä kommentti