J. S. Meresmaa: Dodo (2020)

Kustantamo: Myllylahti
Sivumäärä: 157
Mistä minulle: kirjasto

En ole aiemmin lukenut säeromaaneja, mutta nyt tämän muodon korkattuani olen täysin myyty. Luen runoutta aivan liian vähän ja tämä tuntuu hyvältä sillalta siihen suuntaan. Toivottavasti myös monelle muulle!

Dodo on nuortenkirja, joka kertoo lukioon haluavasta Iinasta. Numeroita pitäisi korottaa, mutta poikaystävä Tuukka vie Iinan voimavaroja – ja dodo. Kaiken kukkuraksi äiti passittaa Iinan jonnekin hornantuuttiin maalle isän luo. Isän, jolle viina oli tärkeämpi kuin oma perhe. Tuukka ja dodo pitää jättää kaupunkiin, mutta onneksi hyvä ystävä Sara, joka btw sattuu olemaan Tuukan eksä, lupaa auttaa.

Tiedän, mitä ajattelette juonen kulusta nyt, mutta älkääpä hötkyilkö, vaan antakaa Meresmaan nyt kertoa ensin tarina loppuun. Tarinaa riittää vielä pari seuraavaa osaa, Khimaira odottaa jo lukuvuoroaan ja Kerberoksesta on varaus.

Kirja näyttää pieneltä, ohuelta. Siinä on tavalliseen romaaniin verrattuna vähän tekstiä. Uskallan silti väittää, että tarina on painavampi kuin moni muu tuhdimpi romaani. Pieneen tilaan saa monia suuria asioita, mutta ei ähkyä. On ystävyyttä, masennusta, symboliikkaa, sateenkaarta, seikkailua, rikkonaista perhettä, romantiikkaa, ihmisyyttä... Ja dodo.

Mä tarjoudun purkaan autosta kamat
ja isä alkaa roudata niitä leiriin metsikön poikki.
Kasaan roinaa maahan ja mietin,
että ihminen on kalju ja suojaton eläin,
kummallisella tavalla sopimaton ympäristöönsä.
Sen on ollut pakko muokata siitä itselleen sopiva,
ja samalla siitä on tullut muille sopimaton.

Tarinan dodo on tietenkin symbolinen elementti, jonka tosin voi myös tulkita spefielementiksi. Dodo on valittu hyvin ja se istuu rooliinsa täydellisesti.
Tuukka taas oli hurmaavan suloinen. Iina sinnikkään määrätietoinen. Sara juuri niin upea, millaisena hänet nähdään. Yksi Dodon parhaita puolia on se, ettei tässä ole ns. pahista. Sitä "pakollista" kiusaajaa, kusipäätä, ilkeilijää, joka lopussa sitten ehkä kokee jonkinlaisen kasvun. Kasvua tapahtuu Dodossakin, mutta ei siihen tarvita "pahista".

Monta kertaa romaanin takakannesta tai esittelystä löytää ilmauksen "väkevä kuvaus". En ole oikein onnistunut tavoittamaan, että mitä se oikein on. Nyt tiedän.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan tämän kohtaan 3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana.

Dodo muualla blogistaniassa:
Kirsin kirjanurkka
Amman lukuhetki
Yöpöydän kirjat
Kirjapöllön huhuiluja
Sallan lukupäiväkirja

Kommentit