Petri Hiltunen: Musta tie ja muita kertomuksia (2004)

Kustantamo: Jalava
Sivumäärä: 58

Olen lukenut sarjakuviakin hävyttömän vähän, mutta Petri Hiltusesta on hyvä aloittaa. Kun kaveri piirtää fantasiaa ja scifiä, niin valintani näyttäytyy aika luontevalta.

Hiltunen on koonnut Musta tie kokoelma-albumiinsa parhaita (ennen vuotta 2004) ilmestyneitä tarinoitaan, ja albumi on Hiltusen kahdeskymmenes. Enpä tiennyt, että Hiltunen on ollut niin ahkera jo parikymmentä vuotta sitten!

Piirrostyyli on minun makuuni täysin. Tarkkaa, runsasta, yksityiskohtia täynnä. Vähän kuten Don Rosalla (ups, Don Rosan juttuja olen tietysti lukenut tosi paljon - ehkä jopa kaikki). Paikoin iskee jopa ehkä ähky. Pelkästään mustavalkoinen kuvitus vaatii tässä tyylissä jotenkin tarkempaa katsomista, tai sitten se on vain tottumattomuutta.

Kaikista tarinoista en pitänyt, mikä on luonnollista, kun kyseessä on kokoelma. Supersankari-tyyppiset jutut, kuten Rocket Reynoldsit eivät uponneet minuun. Ainoa supersankarijuttu, josta pidin, oli hiukan ironinen Flas Gordion - uudet poliittisesti korrektit seikkailut. Se tuntui juuri nyt erityisen ajankohtaiselta. Tarinassa Flash ei oikein voi tehdä mitään muuta kuin järjestää mielenosoituksia ja kirjoittaa addresseja vastustaakseen pahaa keisari Mongia, joka tappaa sodassa siviileitä. Keisari Mongin läsnäollessa Flash pitää puheen, jossa kiittelee vieraanvaraisuudesta. Ai että!

Onni-mannista matikka -tarina huvitti sellaisella surumielisellä tavalla. Tarina kertoo kalaksi muuntautuvasta ihmisestä, joka haluaa paeta vetten syvyyksiin ihmiskunnan pahuutta. Tämä teema nousee esiin Hiltusen tarinoissa muutenkin kautta linjan; pahuus, uuteen aikaan siirtyminen, ihmiskunnan rappio. Ei varsinaisesti hyvän mielen kokoelma.

Ylivoimainen suosikkini oli kuitenkin Abdul al Hazreidin kolme näkyä, joka on kunnianosoitus H. P. Lovecraftin teoksille. Arabimaailmaan sijoittuva kauhufantasiatarina kokoelmastaan ylpeästä tarinakerääjästä puhutteli kovasti.

Kaiken kaikkiaan miellyttävä lukukokemus, joka taas muistutti siitä, että pitäisi lukea myös sarjakuvia. Jotenkin tämä kirjallisuudenlaji tuntuu yleisestikin jääneen paitsioon ja liian vähälle huomiolle. Koetaanko sarjakuvat liian lapsellisiksi? Joskin olen ollut havaitsevinani aivan hienoista muutosta parempaan suuntaan. Ehkä "sarjakuvasukupolvet" ovat kasvamassa nyt sen verran isoiksi, että alkaa jotain arvostusta löytyä.

Jos sitten seuraavaksi Hiltusen Praedoreita... Tämänkin sarjan epähuomioon jättäminen suorastaan hävettää, kun tarinat ja maailma olisivat täysin minun juttuni. Morre, mikä sinua vaivaa?


Musta tie ja muita kertomuksia sisältää seuraavat tarinat:

Musta tie
Pehmeä kaupunki
Abdul al Hazredin kolme näkyä
Sillä välin toisaalla
Onni-mannista matikka
Aika loppuu
Lady Isabel
Flash Gordion
Tähtivaeltaja
Rocket Reynolds & Avaruuden haikalat

Kommentit