sunnuntai 23. lokakuuta 2022

Terhi Tarkiainen: Emily, eli kuinka sukua jatketaan (2022)

Kustantamo: Tammi
Äänikirja: 11 t 59 min, lukija Maija Lang


Nyt harmittaa vietävästi, että pidin bloggaustaukoa niin monta vuotta! Tämän vuoksi Morren kirjablogista ei nyt löytynytkään Terhi Tarkiaisen Pure mua ja Kitty, eli kuinka mies tuhotaan -kirjojen arvioita. Voi perseensuti. Lähi aikoina korjaan tämän ja tuon Instagramiin laittamani miniarviot tänne.

Oli miten oli, niin Tarkiaisen kaksi aiempaakin lukemaani kirjaa ovat olleet niin hyviä, että tietenkin tartuin myös tähän. Ja tähän mennessä Emily, eli kuinka sukua jatketaan onkin mielestäni parhain!

1700-luvun Englannissa Pennymooren kartanossa asuva lady Emily Levin on pulassa. Hänen puolisonsa lordi Levin on poissa eikä Emily ole raskaana. Jos jälkeläistä ei alkaisi kuulua, ahneet sukulaiset ottaisivat haltuunsa Pennymooren kartanon, joka on Emilylle elämääkin tärkeämpi.
Eräänä iltana kartanon ovelle saapuu hauskan näköinen herra, joka esittäytyy lordi Levinin kaukaiseksi serkuksi. Lady Emily ei ole asiasta ihan varma, mutta toisaalta herra Drakelle saattaisi kyllä olla muuta käyttöä...

Rakastan Tarkiaisen historiallisten romaanien omaleimaista tyyliä. Vertaan rohkeasti hänen tyyliään Jane Austeniin, mutta potenssiin kaksi. Tarkiainen vie ironian, romantiikan ja erotiikan (kyllä, mielestäni Austenin henkilöiden välillä on myös eroottinen vire, vaikkei mitään sen suuntaista tapahtuisikaan) askeleen pidemmälle.

Herra Drake jäi minulle hiukan etäiseksi enkä itse oikein syttynyt hänelle, mutta Emily oli kerrassaan oivallinen päähenkilö! Emily on hyvin päämäärätietoinen, tarmokas ja päästä varpaisiin saakka hieno ja arvonsa tunteva lady. Hän ei ole aina loppuun asti hillitty ja hallittu, eikä anakronistinen bad ass -mimmi. Emily on neuvokas, muttei ylivoimainen.

Kunnon historiallisessa romantiikassa on tietenkin myös todellista faktaa eikä Emily tee poikkeusta. Teksti ei vahingossakaan lipsahda luennoimaan – ei, vaikka kirjassa Emily itse hiukan luennoikin elektrisiteetistä, eli sähköstä. Loppusanoissa kerrotaankin, että Emily, eli kuinka sukua jatketaan on sähköstä kertova romaani, jossa ei kertaakaan mainita sanaa sähkö. Ja kyllä. Hyvin monellakin tapaa tämä hulvattoman hauska, sopivan söpö ja jännittävä historiallinen romaani kertoo nimenomaan sähköstä.

Emily, eli kuinka sukua jatketaan oli tismalleen sitä, mitä tilasinkin. Kitty-romaanista jupisin hieman, tästä ei ole mitään jupistavaa. Onneksi sarja jatkuu ja keväällä 2023 ilmestyy Maggie, eli kuinka jano tyydytetään. Ah!

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 14. Kirja kertoo historiallisesta tapahtumasta.
Lasken tässä sähkökokeet todellisiksi tapahtumiksi, sillä ne perustuvat tositapahtumiin, kuten eräs karmea sänkykin...

Emily, eli kuinka sukua jatketaan muualla Blogistaniassa:
Siniset helmet
Ruusun nimi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti