Sivumäärä: 284
Olen Salla Simukan tuotantoon tutustunut aiemmin kuuntelemalla Lumikki Andresson -trilogian ensimmäisen osan, Punainen kuin veri. Tämä tapahtui blogitauolla ja yhä syvemmin kadun koko perhanan taukoa, sillä muistikuvani kirjasta ovat sangen hatarat. Teksti muistaakseni veti hyvin, mutta en tullut tarttuneeksi jatko-osiin.
Lukitut on kuitenkin itsenäinen romaani, joka ei liity Lumikki Anderssoniin mitenkään. Romaani kertoo nuorista, jotka ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta lukitaan Big Brother -tyyppisesti tehtyyn vankilaan. Perusteluna on se, että he tulevat tulevaisuudessa tekemään rikoksen. Nyt nuorilla on hyvä tilaisuus pohtia sisimmässään, mikä tuo rikos on ja katua sitä vilpittömästi. Sen jälkeen vankilasta pääsee pois. Jos tunnustusta ei tule ennen 18-vuotissyntymäpäivää, joutuu rikoksesta langetettavan tuomion suorittaa etukäteen kokonaan. Tarina kulkee viiden nuoren kautta kerrottuna, joilla on jokaisella omat taustansa, kipupisteensä ja roolinsa. Lukijalle on etukäteen tiedossa, että yksi heistä kuolee.
Oliver ja Johannes ovat homopari, jotka tulevat aivan erilaisista taustoista. Kiinasta Suomeen adoptoitu Meea tulee hyvästä perheestä ja on se täydellinen kiltti tyttö, joka on hyvä koulussa ja tulee kaikkien kanssa toiseen. Kaspian on tummaihoinen "mixed finn", joka on perheensä ainoa lapsi ja herkkä runoilijasielu. Vega on muunsukupuolinen, tutkijavanhempien lapsi, joka on itsekin vetäytyvä tarkkailija.
Harmittaa, etten pitänyt Lukituista niin paljon kuin olisin halunnut. Teksti sinänsä kulki hyvin ja on varman kirjoittajan käsialaa. Rakenne oli hyvä, jännite ja rytmitys myös. Mutta isoin kompastuskivi minulle oli henkilöt.
Tuntui, että on haluttu kasata tasapuolisesti erilaiset henkilöt, jotka edustavat vain taustojaan. He kaikki kuulostivat ihan samalta eikä heissä tuntunut olevan merkittäviä luonne-erojakaan. Ei ollut esimerkiksi erilaisia puhetyylejä tai tapoja kertoa asioita. Kaikkien kohdalla kertoja oli kaikkitietävä, ulkopuolinen. Se etäännytti valtavasti.
Olisin kaivannut myös enemmän koko tilanteen taustoitusta. Tulivatko nuoret ympäri Suomen? Miksei näkynyt esim. murre-eroja? Kukaan ei puhunut paikasta tai koulusta mistä tulivat. Mikä sattuma, että kaksi tulijoista oli jo parisuhteessa keskenään – ehkä he tekisivät rikoksen yhdessä, mutta kukaan ei hoksannut miettiä sitä eikä ihmetellyt tätä sattumaa. Myös koko taustakone, joka vankilan oli perustanut ja valjastanut tiettyyn käyttöön (en voi paljastaa enempää), olisi kaivannut lisää taustoitusta. Nyt se jäi vähän epäuskottavaksi selitykseksi.
Dystopiatyyppisen tarinan ainekset olivat erinomaiset, mutta soppa ei ollut täysin minun makuuni. Lopputulos oli kuitenkin ihan ok.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 42. Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä.
Lukitut muualla Blogistaniassa:
Yöpöydän kirjat
Kirjoihin kadonnut
Kirjapöllön huhuiluja
Olipa kerran kirjablogi
Siniset helmet
Kommentit
Lähetä kommentti