Suomennos: Ulla Lempinen
Kustantamo: Schildts & Söderströms
Sivumäärä: 188
Neulon – tai oikeastaan minä murteellisesti kudon, vaikka tarkoitan neulomista – ympäri vuoden, mutta etenkin talvi on ilmeisistä syistä oivallista aikaa vajota neuloosiin. Niinpä Karin Erlandssonin Sininen lanka – Mitä tiedän neulomisesta ilmestyi juuri sopivaan aikaan kirjastoon ja minun hyppysiini.
Esseeteoksessaan Erlandsson kertoilee niin omasta suhteestaan neulomiseen – ja samalla vähän kirjoittamiseenkin – kuin neulomisen historiasta ja yhteiskunnallisesta merkityksestä. Minun ja Erlandssonin tyylit niin neulomisen kuin kirjoittamisen kanssa ovat kovin erilaiset, mutta on helppo jakaa joitakin samoja perusajatuksia, kuten se, että neule edistyy silmukka silmukalta, kirja taas sana sanalta. Välillä pitää purkaa ja poistaa, joskus aloittaa alusta – ja voi siitä pelonsekaista tyydytystä, kun jonkin saa valmiiksi. Monia projekteja on yhtä aikaa kesken ja suunnitelmat ovat toisinaan kovin häilyväisiä.
Esseen punais... öh... sinisenä lankana kulkee Erlandssonin itselleen ostama sinisten lankojen setti, josta hän aikoo neuloa villapaidan. Tämä on meillä yhteistä; ihastus siniseen väriin. Harmi, ettei tätä ole hyödynnetty kannessa.
Luin tämän kahdelta istumalta. Kirja on pieni ja sympaattinen, erittäin helppolukuinen varmasti myös sille, joka ei neulo. Omaan makuuni tämä oli turhankin rautalankainen. Välillä tuntui siltä, että olisi lukenut yksinkertaistettua Wikipedia-artikkelia ja kun luki kirjan näin nopsaan, niin moni asia tuntui jankkaamiselta. Mm. Fair Isle -paitoihin liittyvä tieto tuli esiin moneen kertaan.
Kiinnostavasti Erlandsson käy läpi neulomisen merkitystä niin politiikassa kuin kulttuurissakin. Neulovia naisia on kaikkialla, vaikka alun perin Britanniassa neulekiltoihin pääsivät vain miehet. Jäin odottamaan kuitenkin vielä Minna Canthin kuuluisan virkkeen esille ottamista, mutta se jäi. Sanottakoon se tässä: "Kaikki naiset älkööt tehkö käsitöitä."
Sininen lanka suhtautuu tietenkin hyvin haltioituneesti neulomiseen. Olisin ehkä kaivannut enemmän myös näkökulmaa, jossa käsityöstä ei niin nautikaan. Totta kai esiin nousee aiempien vuosikymmenten (ja -satojen) velvollisuuskäsityöt ja toisaalta myös omien töiden parissa kiroilu. Mutta 24 esseen joukkoon olisi ehkä mahtunut yksi soraäänillekin omistettu juttu.
Kohdeyleisöksi tälle sopiikin lähinnä neuloosiin vajonneet naiset (neulovia miehiä tässä ei juuri huomioida em. historiallista seikkaa lukuun ottamatta). Itsehän haksahdin aivan juuri virkkoosiin...
Sininen lanka – Mitä tiedän neulomisesta muualla Blogistaniassa:
Kirjavinkit
Kommentit
Lähetä kommentti