Kesto: 11 t 40 min
Lukija: Krista Putkonen-Örn
Helsingin kirjamessujen aikoihin kaipasin jotain kevyempää kuunneltavaa, ja mikäpä voisi osua paremmin meikäläiseen makuhermoon kuin kunnon historiallinen romanssi! Kristiina Vuoren romaanit ovat jo ennestään tuttuja ja olen pitänyt niistä vaihtelevalla menestyksellä. Kesytön liekki on ihan uutukainen ja sijoittuu minulle tutuille paikoille Etelä-Suomen ruukkialueille Fiskarsiin, Mustioon, Antskog jne. Jokin noissa ruukeissa viehättää!
1600-luvulle sijoittuvaa Kesytöntä liekkiä luonnehditaan mysteeriromaaniksi. Mene ja tiedä nyt sitten... Kyllähän päähenkilö Maria vähän etsii tulipalojen sytyttäjää, mutta enemmän keskiössä on Marian itse itsensä etsiminen. Maria tietää, ettei halua miehelään ja lapsia. Ei lapsuudenystävä Johannesta eikä ketään muutakaan. Vai tietääkö... Viekö sydämen Johannes törppöydestään huolimatta? Vai kenties tulinen seppämestari Jean? Tai ehkäpä kilpailevan ruukin huonomaineinen Carl? Toisaalta Maria on päättänyt jäädä sairaalloisen veljensä avuksi ruukkia pitämään, kun Elin-äiti ei enää jaksaisi.
Sain mitä pyysin: kevyen, historiallisen romaanin. Kesytön liekki on taitavan tekijän kynästä lähtöisin. Vuori tietää mitä tekee ja mistä kirjoittaa. Mutta minun liekkini ei vain tälle syttynyt. Kesytön liekki oli tavanomainen, ennalta-arvattava ja ihan ok. Olisin ehkä kaivannut enemmän kierroksia tuosta mieskolmikon pyörittelystä. Kaksi tiputettiin hyvin selvästi jo alkuvaiheessa pois ja kolmatta sitten jännitetään loppuun asti. Loppu oli myös turhan äitelä minun makuuni, mutta eittämättä ihan söppänä.
Kielestä on annettava kyllä erityistä plussaa. Tekstissä viljellään monipuolisesti aikalaistunnelmaa tuovaa sanastoa, mikä ei kuitenkaan tunnu biljeeraamiselta. Joskin herkän romanttis-eroottinen kohtaus meni ihan kikatteluksi, kun lukija lausui sanat aataminsauva ja ilopilli. Naisella on puolestaan kanervikko. Romanttista viihdettähän tässä haettiin, joten ei passaa valittaa yhtään!
Harmittaa, etten syttynyt tälle, vaikka syttymättömyydelle ei oikeastaan pitäisi olla mitään syytä. Mietin, että onko historiallisten romanssien kiintiöni tullut täyteen? Johan sitä on 20 vuotta luettu, joten voihan se olla, että aika aikansa kutakin.
Tarinan lopussa Vuori kertoo vielä romaanin taustoista. Suurimmalla osalla henkilöistä on todelliset vastineensa, mutta luonnollisesti Vuori korostaa, että hänen tulkintansa heistä on fiktiivinen. Eniten minua kiinnosti kuitenkin Marian äiti Elin Såger, joka vaikutti varsinaiselta rautarouvalta. Hänessä oli ehkä samaa ruutia kuin Vuoren aiemman romaanin, Kaarnatuulen, päähenkilö Valpurissa. Sivumennen sanoen Kaarnatuuli on ehdottomasti Vuoren parhaimpia romaaneja. Saisimmekohan romaanin Elinistä?
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan tämän kohtaan 34. Kirjailijan nimessä on luontosana.
Kesytön liekki muualla Blogistaniassa:
Kirjasähkökäyrä
Kommentit
Lähetä kommentti