Suomennos: Laura Jänisniemi
Kustantaja: WSOY
Äänikirjan kesto: 11 tuntia 10 minuuttia
Lukija: Santeri Kinnunen
Ann Patchettin Hollantilainen talo oli ilmestyessään kovin hehkutettu niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Kirja oli palkintoehdokkaanakin Pulitzerin että Women's Prize -palkinnoille. Minäkin kiinnostuin, vaikka yleensä tämäntyyppiset romaanit eivät ole minun juttujani.
Hollantilainen talo kertoo Dannysta ja hänen sisarestaan Maevesta, jotka asuvat lapsuutensa Philadelphiassa linnamaisen upeassa talossa. Heidän äitinsä kuitenkin katoaa ilman selityksiä, ilman hyvästejä. Dannyn ja Maeven isä menee myöhemmin naimisiin Andrean kanssa, joka lopulta heittää Dannyn ja Maeven ulos talosta. Sisarukset saattavat kuitenkin lähteä Hollantilaisesta talosta, mutta Hollantilainen talo ei lähde heistä.
Tarinaa kertoo Danny, joka valmistuu Maeven painostuksesta sittemmin lääkäriksi. Danny ei tosin missään vaiheessa tee lääkärin työtä, vaan hakeutuu kiinteistöalalle, kuten isänsä. Sisaruussuhde Maeven kanssa on tiivis, liiankin tiivis jos kysytään Dannyn vaimolta Celesteltä, joka puolestaan inhoaa Maevea.
Pitkästyin tämän perhedraaman parissa jo puolivälissä, mutta en kumminkaan tullut keskeyttäneeksi. Santeri Kinnunen oli sen verran miellyttävä lukija, ja menihän tuo nyt neuloessa ja kuntosalilla.
Dannyn ruikutus etenkin loppua kohden alkoi tympiä pahasti. Hän on sekä läheisriippuvainen sekä sisareensa, Hollantilaiseen taloon, että äitiinsä. Oma perhe jää sivuseikaksi. Sisarukset yhdessä vatuloivat elämäänsä Hollantilaisessa talossa, vuoroin katkerina, vuoroin anteeksiantavina. Äidin katoaminen on luonnollisesti jättänyt oman jälkensä ja sitä paikkaillaan loppumetreille saakka.
Plääh. Ei kantanut koko pituuttaan, kolmanneksen olisi voinut tiivistää ihan hyvin. Ei kirjassa varmaan sinänsä ole vikaa, jos tällaisista tykkää. En minäkään sukutarinoita sinänsä kaihda, mutta kaipaan niin joko kunnon historiallisuuden tai vahvan spefielementin.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan tämän kohtaan 6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate.
Kannessa olevan Maeven muotokuvan takki nousee myöhemmin vähän merkitykselliseksi ja muotokuva itsessään on merkittävä koko kirjan ajan.
Hollantilainen talo muualla Blogistaniassa:
Kirjarouvan elämää
Kirjakaapin kummitus
Leena Lumi
Kirja vieköön
Lumiomena
Kommentit
Lähetä kommentti