Sivumäärä: 261
Jenni Räinän esikoisromaani Suo muistaa on jälleen yksi ilmastokriisiä käsittelevä romaani. Vaikka sanoin "jälleen yksi", ei mielestäni näitä romaaneja ole ainakaan toistaiseksi liikaa.
Tarina kertoo Juhosta, joka on ostanut vanhan kansakoulun pohjoisesta, kuolevasta pikkukylästä perustaakseen ekoyhteisön. Muutamia asukkaita muuttaakin hänen kanssaan heti alkuunsa, joitakin tulee matkan varrella. Tarkoituksena heillä on myös ennallistaa lähistöllä oleva suo, sekä elää hyvin ekologista elämää.
Tarinan toinen henkilö on paikkakunnalle palaava, maailmaa valokuvaajana kiertänyt Hellä. Hellä tekee vaarinsa kotitalossa kuolinsiivousta ja selvittelee välejään itsensä kanssa.
Romaani eteni verkkaiseen tahtiin, minun makuuni liiankin verkkaiseen. Asioista ei saanut kunnolla oteta, motiivit eivät oikein auenneet, mitään ei jotenkin rohjettu näyttää kunnolla. Varovaisuus on termi, joka kuvaa romaania parhaiten.
Menin usein muissa henkilöissä sekaisin, etenkin kun mukana oli vielä hevonenkin, jolla oli ihmisnimi Virva. Virvan kuvaus on kuitenkin kaikkein vahvin ja tunnepitoisin juttu koko romaanissa, hienolla tavalla koskettava ja allegorinenkin.
Kieli oli romaanissa kaunista, konstailematonta ja eleetöntä. Se sopi täydellisesti kirjan tunnelmaan.
Myönnettävä kuitenkin on, että Suo muistaa oli hienoinen pettymys. Ehkä seuraava romaani (jonka tosiaan toivon tulevan!) on jo itsevarmempi.
Kaunis kansikuva on Jenni Noposen käsialaa.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin.
Suo muistaa muualla Blogistaniassa:
Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Kirsin kirjanurkka
Kirjahilla
Kirja vieköön!
Ina Ruokolainen
Kommentit
Lähetä kommentti