Sivumäärä: 237
Marja-Leena Tiaisen Khao Lakin sydämet kertoo sydäntäsärkevän tarinan 15-vuotiaasta Emmasta, joka palaa mummonsa kanssa Thaimaahan muutamia vuosia vuoden 2004 tapaninpäivän tsunamin jälkeen. Tuolloin Emma menetti koko perheensä tsunamille ja kasvoi sittemmin isovanhempien huomassa. Emman pelasti tuntemattomaksi jäänyt thaimaalaismies, ja nyt sekä Emma itse että mummo haluavat löytää miehen. Matkalla Emma löytää ystävän – ja pienen lomaromanssin myös.
Aikuislukijana en oikein tästä innostunut, mutta minun on helppo nähdä, miksi nuorempi ja/tai kokemattomampi lukija tähän syttyy. Tiaisen tarinankuljetus on taitavaa ja hän onnistuu pitämään jännitteen yllä tasaisella intensiteetillä. Kieli on hyvää ja yksinkertaista. Virkkeet selkeitä, mutta eivät lukijaansa aliarvioivia. Tiainen ei kalastele nuorten suosiota esim. kiroilulla tai nuorten slangilla.
Olisin itse kaivannut tähän enemmän syvyyttä henkilöhahmoihin ja ehkä jonkinlaista yllättävämpää käännettä ennalta-arvattavaan lomaromanssiin. Henkilöissä meni välillä sekaisin, etenkin Venlan sukulaisten kanssa. En tavoittanut ajatusta siitä, miksi heitä piti tuoda esille niin paljon.
Tiaisen kirja on kymmenen vuotta sitten ilmestynyt, mutta edelleen monen nuoren suosiossa. Dramaattinen tarina on hyvin todentuntuinen ja siten istuu nykyiseenkin kirjamakuun, jossa tositarinat ovat suosiossa. Dramatiikalla ei kuitenkaan mässäillä, vaan oikeastaan jopa pieni lakonisuus korostaa sen julmuutta, jota on muutenkin vaikea käsittää, jos ei ole kohdannut samaa.
Jos Thaimaan matkailu – saati jonkinlainen oma kosketuspinta tsunamiin – on tuttua, saa Khao Lakin sydämistä vielä enemmän irti. Itselläni ei kuitenkaan kosketuspintaa tähän suuronnettomuuteen ollut, joten ehkä sekin vaikutti haaleaksi jääneeseen lukukokemukseen.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 2. Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta.
Khao Lakin sydämet muualla Blogistaniassa:
Amman lukupäiväkirja
Kirsin kirjanurkka
Kommentit
Lähetä kommentti