Äänikirjan pituus: 10 tuntia 36 minuuttia
Lukija: Esa Saario
Hojo hojo! Sain viimein perehdyttyä tähän klassikkoon, josta en ole muuta oikein kuullutkaan kuin tuon Simpauttajan käyttämän "hojo hojo"-tervehdyksen. Sitä tosin käytetään romaanissa vain kerran.
Simpauttaja kertoo pohjoiskarjalaisesta kylästä, johon Simpauttaja-niminen omituinen kaveri on saapunut työhommiin. Simpauttaja pistää koko kylän elämän sekaisin ja on muutenkin varsin ärsyttävä tyyppi. Syvimmillään Simpauttaja kertoo kuitenkin kaupungistumisesta ja maalaiskylän katkerasta autioitumisesta. Sillä tavalla teos on ajankohtainen edelleen. Simpauttaja on Heikki Turusen esikoisteos ja sitä pidetään 1900-luvun parhaimpana esikoisromaanina.
Jaa-a. En ole ihan vakuuttunut Simpauttajan tasosta ja asemasta näin tasan 50 vuotta ilmestymisensä jälkeen. Toisaalta romaani on ehta aikansa kuva ja edustaa hyvin aikansa kirjallisuutta. Simpauttaja kuvaa hienosti Suomen historiassa merkittävää murrosta, joka yhä jatkuu.
Eniten minua tympi suomalaisten(kin) mieskirjailijoiden maalailema naiskuva: Romaanin naiset olivat joko neitsyitä, huoria tai äitejä. Eivät itsenäisiä toimijoita, vaan mieshahmoihin sidottuja statisteja. Naishahmojen suurin rooli on Juuli Taivaisella, joka pettää miestään Kuunoa Simpauttajan kanssa. Lopulta kiltti Kuuno havahtuu asiaan ja syyttää Simpauttajaa, mutta syy vieritetään yksinkertaisen Oton niskoille. Toinen merkittävä naisrooli on Marketalla, johon nuori Imppa on ihastunut. Imppa ei ehdi "saada" Marketalta, kun tyttö lähtee töihin Lieksaan ja tulee siellä raiskatuksi. Suurimman säälin saa Imppa-parka, kun ihastus tällä tavalla pilattiin. Sen koommin Marketasta ei enää kuulla.
Jos on jäänyt epäselväksi, mitä tarkoitetaan mieskatseella (male gaze), niin Simpauttaja on loistava teos perehtyä asiaan käytännössä. Juuli Taivaisen kiinnostus omiin rintoihinsa on uskomaton. Samoin mieskatseen kautta on kuvattu Juulin itsetyydytys saunanlauteilla; olennaista on kuvata missä ne sormet pyörii, ei sitä tunnetta mitä itsetyydytys aiheuttaa.
Suurin osa mieshahmoista on jonkinasteisia juoppoja. Viinaa kuluu ja paljon. Soitetaan suuta, pohditaan aluepolitiikkaa. Tämä onkin romaanin mielenkiintoisin osuus, vaikkakin karkea alapääsanasto alkaakin tympiä kohtuullisen pian. Romaanin alussa Imppa riitautuu hankalan miehen maineessa olevan isänsä kanssa. Imppa aikoo töihin Helsinkiin, mutta jääkin vielä kesäksi töihin kylään Pirtamolle. Siellä hän tutustuu Simpauttajaan. Helsingistä taas kotikonnuille saapuu pahasti alkoholisoitunut ja potkut saanut lehtimies Jomppa, jonka potkujen taustoja selvitellään sivujuonteena. Surullinen ja uskottava tarinahan siellä taustalla on.
Omalla kohdallani Simpauttajan pelasti uskomattoman hyvä lukija Esa Saario, joka taitaa murrepuolen todella hyvin. Hän eläytyy hahmoihin hienosti, mutta ei näyttele liikaa, vaan jättää tilaa lukijan omalle tulkinnalle.
Simpauttajasta on tehty myös elokuvasovitus. En taida jaksaa katsoa.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan tämän kohtaan 37. Kirja kertoo elämäntavasta jota ei enää ole. Vaikka maaseudulla toki on yhä elämää, niin Simpauttajassa kuvatun elämäntavan sähköttömyyksineen ym. voidaan sanoa jo kuolleen.
Vasta koko tämän blogitekstin kirjoitettuani ja asiasanoja laittaessani huomasin, että olen lukenut tämän aiemmin yli 10 vuotta sitten! Jestas! Ei mitään muistikuvaa asiasta. Vaan eipä tuo mielipide ollutkaan kovin muuttunut...
Simpauttaja muualla Blogistaniassa:
Kirjojen keskellä
Kirjakaapin avain
Sallan lukupäiväkirja
Sanojen keskellä
Jokken kirjanurkka
Kommentit
Lähetä kommentti