Sivumäärä: 263
Mooses Mentulan Jääkausi on näin opettajan työtä tehdessä lähelle tuleva romaani, joka saa selkäpiin hiukan kylmäämään. Tarina kertoo teini-ikäisestä, koulukiusaamista pakenevasta Helmistä. Helmi perheineen on vaihtanut paikkakuntaa Helmiin kohdistuvan kiusaamisen vuoksi. Mutta koulumaailman julmuus ei tunne paikkakuntarajoja, vaan Helmi löytää itsensä jälleen saman edestä. Vianhan on pakko olla silloin hänessä? Ja kun Helmi oivaltaa soveltaa koirankouluttajalta saamaansa ohjetta omaankin elämäänsä, alkaa tahti muuttua. Tulilinjalle joutuu Juha-opettaja, joka oli yrittänyt auttaa Helmiä saaden tytön vielä tukalampaan asemaan. Yksi pienenpieni viesti netin keskustelufoorumille riittää aiheuttamaan melkoisen vyöryn.
Kun kirjoitetaan teinitytön ja keski-ikäisen miesopettajan teiden risteämisestä, ei tarvitse olla kovinkaan välkky arvellessaan, mitä aihetta risteämä koskee. Helmi tosiaan pistää ilmoille juorun tyttöjä kopeloivasta opettajasta. Ja se yksi viesti riittää mullistamaan mistään tietämättömän, kovasti pidetyn Juhan todelliseen kurimukseen. Loppu ei ole kovinkaan kaunis, kuten arvata saattaa. Jäin miettimään, että noinko helposti pidetystä opettajasta ja aviomiehestä leivotaan syyllinen? Vaikka tietysti todellisissakin tapauksissa liian usein kuulee sitä "hän oli niin mukava, että ei olisi uskonut"-tyyppistä päivittelyä. Harvoinhan todelliset pedofiilit kulkevat "olen ilkeä namusetä"-kyltti kaulassaan.
En oikein tiedä mitä ajatella tästä. Koulumaailma ja koulukiusaamisen julmuus kuvataan hyvin. Mutta jotenkin tuntui myös siltä, että mentiin siitä mistä aita oli matalin. Helmin muutos kiusatusta "koviskimmaksi", joka menettää neitsyytensä kotibileissä ja viiltelee itseään, on vähän liian klisee. Olisin kaivannut romaaniin jotain yllättävää joko käsittelytavaltaan, näkökulmaltaan tai loppuratkaisultaan (joka nyt jää vähän turhan epäselväksi). Toki se, että kiusaamisen kohteena tässä on myös opettaja, on oma näkökulmansa, jota näkee vähän vähemmän.
Helmi on hienosti rakennettu hahmo, jonka taktiikkamuutos tapahtuu varsin nopeasti. Mietin tosin, että mistä Helmi sai siihen yhtäkkiä voimansa? Helmi myös harrastaa valokuvaamista ja lopussa sen kerrotaan olevan hänen ammattinsa. Valokuvaaminen näkyy alussa ja lopussa, mutta muuten se ei kulje Helmin mukana lainkaan. Ei edes esimerkiksi Helmin visuaalisena silmänä.
Jääkausi on kyllä tyylikäs romaani nimeään myöten. Kaikki kirjan tapahtumat ovat alisteisia kylmyydelle ja jäälle. Jopa kieli on kylmän lakonista ja toteavaa. Romaani on napakan mittainen ja jännite pysyy yllä koko ajan. Tyhjäkäyntiä ei ole lainkaan.
Vähän sellainen komsii komsaa -fiilis Jääkaudesta jäi. Kuitenkin mielelläni luen Mentulalta jotain muutakin. Omasta hyllystä taitaakin löytyä novellikokoelma Musta timantti. Mentulan tapa kertoa on sellainen, että uskoisin sillä rakennetun erinomaisia novelleja!
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Jääkauden kohtaan 10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja. Niitä totisesti saa niin Juha kollegaltaan Vesalta kuin Helmikin koirankouluttajalta. (En suosittele noudattamaan niitä koirankoulutusohjeita oikeasti.)
Jääkausi muualla Blogistaniassa:
Kirjaluotsi
Kirjat kertovat
Kirjavinkit
Sivutiellä
Kommentit
Lähetä kommentti