Maija Kajanto: Korvapuustikesä, Taatelitalvi ja Sahramisyksy (2022-23)

Kustantamo: WSOY
Lukija: Kati Tammensola

Viihdyn tähän maailmaan ja nykyhetkeen sijoittuvien viihdekirjojen parissa vähän huonosti. Välillä niitä kuitenkin valikoituu luettavakseni, koska hyvää näppituntumaa genreen on hyvä pitää yllä. Suosin mieluusti kotimaista, sillä monet kotimaiset viihdekirjat ovat tolkullisen mittaisia ja jaksavat kantaa tarinansa. Esimerkiksi Liane Moriatyn ja Jojo Moyesin kirjat ovat jo liikaa; ne eivät kanna koko mittaansa.

Olin kuullut villejä huhuja siitä, että Maija Kajannon Kahvila Koivu -sarja olisi oikeasti hyvä. Ajattelin, etten enää oikein jaksaisi "päähenkilö muuttaa maalle ja perustaa kahvilan" -juttuja, mutta kun kerran luotettavilta tahoilta sanotaan, että se toimii, niin kai sen oli toimittava. Sitä paitsi kaipasin kevyttä kuunneltavaa ajomatkalleni kohti Utsjokea, meiltä 1072 kilometriä suuntaansa.

Jotain kai kertoo se, että Oulun kohdalla kiristelin hampaitani. Mitä? Eikö Sahramisyksy ollutkaan vielä ilmestynyt?! Millä minä nyt selviän Utsjoelle asti?? Ei auttanut itku markkinoilla ja oli otettava muuta kuunneltavaa, mutta olin tosiaan kuunnellut peräkkäin Korvapuustikesän ja Taatelitalven, ja nyt sain vain luvan odottaa kolmatta osaa, Sahramisyksyä. Maijalle ja Södikalle kiitos, että se ilmestyi jo viikkoa myöhemmin – juuri sopivasti paluumatkalle.

Rykäisen kaikki tähän samaan bloggaukseen. Lukekaa varovasti, sillä etenkin kahdesta ensimmäisestä osasta täytyy paljastaa asioita, jotta voin kertoa kolmannesta. Koetan kuitenkin olla spoilaamatta koko juttua. 

Korvapuustikesä

Äänikirjan kesto: 9 tuntia 37 minuuttia

Kahvila Koivu -sarja lähtee tästä. Kristiina Kivimaalle, Krisselle, riittää. Hän ei aio lisätä lipstikkaa pullataikinaan. Ei. Tämä on nyt viimeinen niitti ja hän lähtee ison yrityksen palveluksesta, jossa olikin tehnyt pätkätyötä pätkätyön perään. Hän lähtee sinne, missä on kaikkein lohdullisinta – mummolaan Pyhävirralle, pieneen pitäjään Keski-Suomeen.

Mummolla on pieni kahvila, mutta ei enää oikein rahkeita sen pyörittämiseen. Kahvila Koivu päätyy Krissen hoteisiin, ainakin hetkeksi. Pyhäjärven kunnanjohtajakin on oikein avulias ja löytääpä Krisse Pyhävirralta Jonnen, vanhan lukioaikaisen poikaystävänsäkin.

Krisse ei kuitenkaan pakene vain lipstikoitua pullataikinaa, vaan jotain muutakin, joka yhä painaa ja on vienyt ruokahalun. Mitä se on ja kuka voisi auttaa?

Viihdyttävästi siis liikkeelle. Kajannon kerronta on oikein sujuvaa (kiitos myös lukija Kati Tammensolalle) eikä tätä tosiaan oltu venytetty turhan pitkillä vatuloinneilla. Äänikirjaa kuunnellessa huomio joskus kiinnittyy toisenlaisiin asioihin kuin lukiessa ja ainakin toistot jäävät herkästi korviin soimaan. Tässä oli paikoin sanatoistoja, mutta sarjan muissa osissa ne olivat jo enimmäkseen jääneet pois. Hiukan alkukankeutta siis vain.

Pidin Krissen hahmosta valtavasti, joskin pienoisesti häiritsi hänen laihuutensa ja pienuutensa korostaminen, vaikka sille olikin motiivit. Asiat sujuivat aika mukavasti ilman aivan valtavaa draamaa. Sujuvaa dialogia on aina ilo kuunnella / lukea.

Korvapuustikesä ei varsinaisesti tuonut yllätyksiä, mutta hyvää saikin odottaa vasta seuraavaan osaan.

 

Taatelitalvi

Äänikirjan kesto: 6 tuntia 40 minuuttia

Kesä meni kahvilan kanssa ja syksy oli vaatinut ratkaisuja. Krisse siis oli edelleen Pyhävirralla ja pistänyt isompaakin vaihdetta silmään. Vanha lukio oli herätelty henkiin hotelliksi ja Krisse ystävineen jatkoi edelliseltä yrittäjältä kesken jäänyttä työtä.

Samaan aikaan Krisse koettaa selvitellä mikä vaivasi Tommia, entistä kunnanjohtajaa, jonka kanssa nyt voisi vapaammin heilastellakin. Ja mummokin oli muuttunut ihan oudoksi salaperäisine menoineen...

Tässä osassa romantiikkaa enemmän korostuivat ystävyyssuhteet, joista olikin kiva lukea. Tommin salaisuus oli vähän meh, mutta mummopa täräytti. Näin ulkopuolisena ei se kai nyt niin kamalaa voinut olla, pikemminkin hienoa ja erityisen cool. Mutta jos kyse olisikin omasta mummosta, niin voisihan se olla pienoinen järkytys.

Taatelitalvessa erityisesti joulu kuvataan todella hienosti ja tunnelmallisesti. Suloista hattaraa on juuri sopivasti annosteltu hiukan ankean käänteen ympärille. Rakenne sinänsä on monista jouluromanttisista tarinoista tuttu, mutta tokihan se on kuorrutettu omin maustein.

 

Sahramisyksy

Äänikirjan kesto: 6 tuntia 14 minuuttia

Sarjan kolmas osa tuo Pyhävirralle uuden kunnanjohtajan täynnä uusia suunnitelmia ja kehityshankkeita. (Sivumennen sanoen näin tämän kaverin jokseenkin Alexander Stubbin näköisenä ja oloisena.) Kaikkia eivät uudet kuviot miellytä – eikä oikein Krisseäkään.

Sahramisyksyyn saadaan myös hiukan jännityskirjallisuuden elementtejä, kun selvitellään, kuka sytyttelee tulipaloja pitkin Pyhävirtaa. Kahvila Koivukin saa osansa, mutta vakavilta vammoilta vältytään.

Ystävänsä yrityksessä (joka omistaa myös hotelli Koivun) työskennellyt Tommi vaihtaa työpaikkaa. Se tietää lähtöä Pyhävirralta ainakin osittain. Työhön kuuluu myös ulkomaankomennuksia ja sellainen onkin pian edessä. Mitä tekee Krisse? Lähteäkö Tommin kanssa Kroatiaan vai jäädä mummon ja muiden kanssa Pyhävirralle kahvilaa ja hotellia pyörittämään?

Pidin Sahramisyksystä eniten tuon jännitysmomentin vuoksi. Romantiikka jäi vähän sivuosaan, en itse innostu enää varsinaisesta parisuhdevatvomisesta.

Luulin ensin, että sarja päättyy tähän, mutta löysinpäs juttua siitä, että neljäs osa on vielä tulossa ja se on sitten päätösosa. Hyvä homma, niin ei tarvitse moittia muutamasta kesken jääneestä jutusta. Vähän hykerrellen tässä saa odottaa sitten sitä viimeistä osaa.

Tähänastisessa kokonaisuudessaan Kahvila Koivu on viihdesarjana ehdottomasti paremmasta päästä kevyttä viihdettä. Se tuo hyvää mieltä, mutta ei sisällä juurikaan höttöä. Tarinassa sivutaan myös vakavia aiheita. Pidin erityisesti ystävyyssuhteiden kuvaamisesta ja merkityksestä. Arvostin myös tavattoman paljon sitä, että näissä ei ollut vihollisista rakastavaisiksi -rakennetta (se on näistä kaavoista suosikkini, mutta todella käytetty). Kaikkia konflikteja ei myöskään rakennettu puhumattomuuden varaan, vaikka salaisuuksia itse kullakin piisasi.

Monen luvun alussa kerrottu resepti toimi yllättävän hyvin myös äänikirjamuodossa. Ja siitäkin huolimatta, että en ole sen paremmin kokkaaja kuin leipurikaan. Olen kyllä hyvä syömään, ehkä se auttoi.

Nyt ei sitten auta muu kuin odottaa viimeistä kirjaa.

Helmet-lukuhaasteessa kuittaan tällä kolmikolla kohdat 47. ja 48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön. Sekä kohdan 49. Kirja on ilmestynyt vuonna 2023.