Sivumäärä: 111
Miten päiväsi kuluisivat, jos olisit 12-vuotias ja joutuisit elämään viikon ilman kännykkää, pelikoneita ja suoratoistopalveluja? (Tämä toki tekisi hyvää monelle aikuisellekin...)
Tämä selviää Otsolle, jonka puhelin on huollossa ja isä haastaa mummun avustuksella Otson haasteeseen. Yksin Otso ei hommaan lähde, vaan yllyttää mukaan kaverinsakin. Helppoa sekään ei ole, joten lahjonta on keinoista paras – jaetaan palkkio.
"Eli mitä mun huvitukset tulisivat olemaan?" Halusin irti haasteesta, mutta en pelkurimaisena luovuttajana, vaan siksi, että isä itsekin toteaisi, että 90-lukulaisittain eläminen olisi nykyään mahdotonta.
"Pihaleikit, polkupyöräily ja majanrakentelu", isä vastasi heti.
Nyrpistelin nenääni kaikille noista. Henkisesti tietenkin. En näyttänyt ajatuksiani ulospäin.
"Entä ne huvitukset?"
Tiukkaa tekee, kuten arvata saattaa. Mutta kyllähän sitä tekemistä sitten alkaa löytyä, kun avaa silmänsä oikein kunnolla. Ja mitäpä pojat... Naapurin ihana Linda alkaa tuoda vipinää elämään.
Operaatio Hardcore Ysäri ei lähtökohdistaan huolimatta ole hurskastelevan varaukseton ylistys 90-lukulaiselle aktiviteetille. Poikien tekemiset eivät ihan kestä päivänvaloa ja tuovat mukanaankin sen hiukan tunkkaisen ailahduksen ysäriltä.
Tarinassa ei ole mitään alleviivaavaa opetusta, mutta pistäähän se miettimään. Pitäisikö pistää useamminkin kännykkä pois ja keskittyä ihan muuhun hommaan?
Viihdyttävä ja nopeasti ahmaistu kirja, joka huvitti suunnattomasti aikuistakin lukijaa – etenkin sitä, joka eli lapsuusvuosiaan ysärillä. Ei se niin auvoista aina ollut... Vai oliko?
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Operaatio Hardcore Ysärin kohtaan 32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet.
Toisinaan haaveilen elosta ilman kännykkää. Tai edes siitä, että olisi rohkeutta pistää kännykkä useammin sivuun.
*Allekirjoittanut on Myllylahden tiedottaja.
Kommentit
Lähetä kommentti