Suomennos: Katriina Huttunen
Kustantamo: Gummerus
Äänikirjan kesto: 27 tuntia, 54 minuuttia
Lukija: Unto Nuora
Vaikka Lindqvistin kirjoja on hyllyssäni ennestäänkin, en ole saanut tartutuksi niihin Kultatukka, tähtönen -kirjan jälkeen. En oikein tiedä miksi, kun kerran Kultatukka, tähtönen oli todella hyvä kirja.
Ystävällisyys on niittänyt kehuja silmissäni ja kun muistissa kumminkin oli tuo aiemmin lukemani kirja, niin päätin antaa Ystävällisyyden kiitää lukujonon kärkeen.
Ystävällisyys kertoo Norrtäljen pikkukaupungista Ruotsissa. Norrtäljeen ilmestyy mystisesti rahtikontti. Kukaan ei tiedä mistä se on tullut tai mitä siellä on. Byrokratia jauhaa paikallaan ja sillä aikaa kontti vain on, kunnes se avataan. Päähenkilöinä toimivat ystävykset Anna, Siv ja Sivin tytär Alma, jotka törmäävät Markoon, Maxiin ja Johaniin, sekä Mariaan. Tarinan edetessä koko Norrtäljen valtaa mystinen pahuus, joka saa ihmiset käyttäytymään toisiaan kohtaan yhä väkivaltaisemmin. Jonkun on tehtävä asialle loppu.
Öh... No niin. Ei mitään uutta auringon alla. Kauhukirja, joka kertoo ihmiset oudosti vallanneesta pahuudesta. Vanhat ideat ovat toisinaan aivan parhaita eikä aina ole tarpeen keksiä pyörää uudestaan. Mutta voi hyvänen aika sentään, kuinka kulunut, tylsä ja mielikuvitukseton tämä olikaan.
Stephen Kingistä on tosiaan otettu mallia niin hyvässä kuin pahassakin. Lindqvist rakentaa henkilöhahmojaan huolella, ihan kuten King. Harmillisesti hän ei saa kehenkään oikein mitään eloa. Osa jää suorastaan karikatyyreiksi, kuten syrjäytynyt ja vihainen Johan ja kuvankaunis Maria. Annan ja Sivin lihavuutta alleviivataan ihan jatkuvasti, ja lopputuloksena Max ja Johan tuntuvat olevan varsinaisia sankareita, kun näkevät naiset ihmisinä lihavuudesta huolimatta. Marian kauneuden korostaminen vain alleviivaa tätä entisestään. Marian oma tarina on niin ikään yllätyksetön huippumalli-narkkarista ulkonäkönsä menettäväksi tavikseksi -kaava.
Onnistunein osuus oli aivan Ystävällisyyden alku, jossa päähenkilöitä kuvataan heidän varhaisnuoruudessaan. Lindqvist taitaa lapsikuvauksen yhtä hyvin kuin esikuvansa.
Pahinta koko Ystävällisyydessä on sen jännityksettömyys. Kirja kyllä kommentoi hyvin ja ajankohtaisestikin mm. kulttuuri- ja luokkaeroja, mutta jännite jäi tyhjäkäynnin massan jalkoihin. Esimerkiksi Alman isän tapaus oli jotensakin ihan tarpeeton tarinan kannalta. Lopussa en tiennyt, itkisinkö vai nauraisinko, kun Johan koki jonkinlaisen "eheytymisen", koska oli saanut "tarpeekseen miehistä" ja päätyi sittenkin kimppaan Annan kanssa.
Odotettua loppuhuipentumaa ei tullut. Tai siis olihan se siihen rakennettu, mutta tunne on sama kuin siinä, että kun kuvittelet astuvasi vielä yhden rappusen alaspäin, mutta sitä askelmaa ei olekaan ja tömähdät loppuun noin vain.
Äänikirjan lukija Unto Nuora pelasti kirjasta paljon. Hänen sopivan elävää luentaansa oli ilo kuunnella.
Sinnikkäästi aion kyllä antaa vielä mahdollisuuden Ystävät hämärän jälkeen -klassikolle.
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Ystävällisyyden kohtaan 23. Kirja on iso.
Ystävällisyys on äänikirjana lähes 28 tuntia, fyysisenä kirjana siinä on 733 sivua. Se on myös iso pettymys.
Kommentit
Lähetä kommentti